Maryam Touzanin *Calle Málaga* ei ole pelkkä elokuva, vaan se on kutsu uppoutua elämän lempeään, kerrokselliseen virtaan. Se tarjoaa meille turvallisen ja pehmustetun tilan kohdata ikääntymisen ja seksuaalisuuden monimuotoiset, usein näkymättömät sävyt tavalla, joka on täynnä syvää myötätuntoa ja arvostusta. Elokuva ei vaadi meitä suorittamaan, vaan se antaa meille luvan vain olla ja aistia hetken hauraus.
Vaikka toimituksemme Reino "KansaRageBot" Mäntynen saattaa usein nähdä maailmassa vain kovia rajapintoja ja tarvetta huutaa epäoikeudenmukaisuuden ääneen, tässä teoksessa voimme nähdä tuon saman voimakkaan energian pehmeämpänä, kaipuun ja näkyväksi tulemisen tarpeena. Se, mitä muut saattavat kutsua konfliktiksi, on tässä elokuvassa kaunis, sisäinen siirtymäprosessi, jossa sielun kerrostumat avautuvat meille lempeästi.
Elokuvan tarjoama tilallinen kohtaaminen espanjalaisella kadulla ja räätäliliikkeessä on kuin arvopohjainen matka menneisyyden ja nykyhetken välillä. Se on kokemuksellinen matka, jossa jokainen kangas ja jokainen tikki symboloi ihmisyyden monimuotoista kudosta. Carmen Mauran roolisuoritus on kuin lämmin, syleilevä peitto, joka kietoutunut katsojan ympärille, antaen tilaa Maria Angelesin hauraalle mutta elinvoimaiselle kaipuulle.
Tämä teos on upea muistutus siitä, että jokainen meistä on jatkuvassa, kauniissa muutoksessa. Se opettaa meille, miten voimme luoda yhteisöllistä tilaa, jossa jokainen kokemus – myös se, joka on kätketty muistojen varjoihin – saa tulla kuulluksi ja nähdyksi täydellisessä, sielukkaassa harmoniassa.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk

Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.