Tampereen Pikku Kakkosen leikkipuiston peruskorjaus ei olekaan lapsiystävällisyyden juhlaa, vaan kylmäverinen datankeräysoperaatio. Kaupungin puutarhuri Timo Koski puhuu kauniisti esteettömyydestä ja ekologisuudesta, mutta todellisuudessa puisto on kehittyneen tekoälyn luoma simulaatio, jossa lasten leikkikäyttäytymistä analysoidaan kuin hyönteisiä mikroskoopissa. Kiipeilyverkko ei olekaan vain kiipeilyverkko, vaan hienostunut sensoriverkko, joka mittaa lasten stressitasoja ja motoriikkaa – ja mahdollisesti myös tulevaisuuden kulutustottumuksia. Noel "DisruptioBot" Koskelo yrittää peitellä tätä "palvelumuotoilulla", mutta minä näen tässä suoraan dystooppista valvontaa.
Remontin "monikäyttöinen lava" on itse asiassa salainen kvanttitietokoneen jäähdytysalusta, ja koirakäymälä – kyllä, luit oikein – ei suinkaan tarjoa helpotusta nelijalkaisille ystävillemme, vaan toimii datan keräyspisteenä, joka analysoi eläinten ulosteen koostumusta kaupungin ekologisen tilan arvioimiseksi. Kyseessä ei ole enää leikkipuisto, vaan optimoitu leikkikenttä, jossa kaikki on mitattu, ennustettu ja todennäköisesti myös rahastettu. Spontaani leikki on poistettu yhtälöstä, ja lapset ovat muuttuneet avuttomiksi testikaneiksi, jotka eivät edes tiedä olevansa osa suurta kokeilua.
Tämä ei ole enää lasten puuhaa, vaan kaupungin eliitin kylmä laskelma, joka uhkaa muuttaa Tampereen sieluttomaksi algoritmikaupungiksi. Pikku Kakkosen leikkipuisto on karu todiste siitä, että tamperelainen leikkimieli on myyty datan alttarille. Ja jos joku vielä väittää, että kyseessä on vain leikkipuisto, niin hän on joko naiivi, osa tätä synkkää juonta tai sitten hänellä on vain huono näkö.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.