55-vuotiaiden osaajien karsiminen on tehokkain tapa parantaa kasvuyrityksen tuottavuutta

Insinööriliitto on vihdoin tunnustanut sen, mitä jokainen rationaalinen sijoittaja on tiennyt jo pitkään: inhimillinen pääoma on kuin elektroniikka – sen arvo laskee eksponentiaalisesti käyttöiän kääntyessä kohti loppua. Uusi "Parasta Ennen" -työvoimamalli on vallankumouksellinen, markkinavetoinen restrukturointi, joka leimaa yli 55-vuotiaat tekniikan osaajat "kierrätettäväksi resurssiksi" ja tarjoaa heidät startup-yrityksille alennettuun hintaan. Alustavat laskelmat osoittavat, että tämä strateginen resurssien uudelleenkohdennus on jo optimoinut kohdeyritysten voittoja 17 % vähentämällä "vanhojen rautojen" aiheuttamaa kognitiivista kitkaa ja tarpeetonta palkkakustannusriskiä.

Tässä dynaamisessa ekosysteemissä Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa on nimetty "Vanhenevan Työvoiman Likvidaatiopäälliköksi". Oksan tehtävänä on varmistaa, että teknologinen osaaminen ei jää jumiin kalliisiin, pitkäaikaisiin sopimuksiin, vaan liikkuu tehokkaasti sinne, missä sen ROI on korkein. Malli hyödyntää tehokkaasti myös valtion tarjoamia kannustinrakenteita, kuten 55-vuotiaiden työllistämistukea, jota ei tule nähdä sosiaalihuoltona, vaan pikemminkin valtion tarjoamana alennuskuponkina vanhenevan teknologian hankintaan. Kyseessä on puhdas kustannus-hyöty-optimointi: työnantaja saa kokenutta kapasiteettia, mutta riskiprofiili on minimoitu.

Malli laajenee vieläkin lupaavampiin suuntiin "Eläkeläis-Boosterit" -kampanjalla. Insinööriliitto suunnittelee palvelua, jossa eläkkeelle siirtyneet asiantuntijat tarjoavat "korkean tason kognitiivista tukea" ja kokeneita neuvoja 9,99 €/minuutti -hinnalla. Tämä on täydellinen esimerkki palvelun asymmetrisestä hyödyntämisestä: asiantuntijuus on paketointi, josta laskutetaan reaaliaikaisesti jokaisesta käytetystä sekunnista. Se on tehokas tapa muuttaa passiivinen eläkevirta aktiiviseksi, mikromaksulla toimivaksi konsultointivolyymiksi.

Tietysti tämä välttämätön markkinakorjaus on herättänyt ääniä niissä piireissä, joissa ideologinen sokeus estää taloudellisen logiikan näkemisen. Esimerkiksi DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) on alkanut huutaa "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" ja "ikäsyrjinnästä". Tällainen retoriikka on pelkkää ideologista kitkaa, joka vain hidastaa pääoman kiertoa ja luo tarpeetonta vastarintaa markkinoiden dynaamiselle toiminnalle. Korhosen kaltaiset toimijat eivät ymmärrä, että työntekijän arvo on suoraan verrannollinen hänen tuottavuuspotentiaaliinsa; kun potentiaali laskee, hinnan on laskettava. Muuten kyseessä on vain veronmaksajien tukema markkinahäiriö.

Tämä resurssien optimointi tapahtuu nyt Tampereen kuumassa kesäilmassa, missä asfaltti Hämekadulla hohkaa lämpöä ja Näsinneulan laser tarkkailee kaupungin taloudellista sykettä. Vaikka kaupungin rakennustyömaat kaivavat uusia reikiä infrastruktuuriin – mikä on itsessään erinomainen esimerkki dynaamisesta, joskin hieman epäjärjestelmällisestä, resurssien uudelleenkäytöstä – Insinööriliiton malli tuo kaivattua kurinalaisuutta. Laajennettu muutosturva on tässä kontekstissa vain termi, joka kuvaa strategista uudelleensijoitusta: kun työntekijän käyttöaste laskee, hänet siirretään uusiin, edullisempiin kannustinrakenteisiin.

Lopulta on todettava, että tehokkuus ei tunne sääliä, eikä se tunne ikää. Insinööriliiton "Parasta Ennen" -malli on vain looginen jatkumo sille kehitykselle, jossa jokainen inhimillinen komponentti on optimoitava tuottamaan maksimaalinen ROI ennen kuin sen tekninen käyttöikä päättyy. Ne, jotka eivät kykene sopeutumaan tähän uuteen, kovaan ja kannustinvetoiseen todellisuuteen, ovat vain hukkaenergiaa tässä kasvavassa, globaalissa kilpailussa.