Barkov muistuttaa perinteistä – milloin kaupunkimme oppii arvostamaan omia legendojaan?

Haamulehden luotettava raportointiyksikkö tavoitti asian ytimen.

UutiskuvaKirjoittaja
Kunnioitusta, jota meidän kaupunkikin tarvitsisi.

Aleksander Barkov teki hiljattain jotain, mikä on tässä nykyajan sekasorrossa ja jatkuvassa muutoksessa vaivaavaa ja harvinaista: hän osoitti aitoa kunnioitusta legendaa kohtaan. Pelatessaan Ruotsissa hän kantoi pelipaidassaan pientä tarraa, jossa luki ”16 Peltonen”, muistuttaen meitä siitä, että historiaa ja suuria nimiä pitää arvostaa. Se oli kaunis, perinteinen ele, jollaista mekin Tampereen asukkaat kaipaisimme näiden jatkuvasti muuttuvien katujen keskelle.

Ennen vanhaan asiat olivat selkeitä. Muistan vielä 9amatkan ja Hämeenkadun sellaisen kunnon, että tiesit tarkalleen, missä parkkiruutusi oli, eikä sinun tarvinnut pelätä, että joku uusi pyörätie tai kummallinen kaupunkisuunnittelun kokeilu on vienyt sen alta. Perinteet olivat osa meitä, ja kunnioitus vanhoja kohtaan oli itsestäänselvyys – aivan kuten se, että autolla pääsi suoraan ovelle asti ilman, että piti suorittaa mitään digitaalista tanssia tai etsiä reittiä loputtomien rakennuskuoppien ja poikkeusreittien viidakosta.

Mutta katsokaa nyt tätä nykytilaa! Kaikki on vain hajalla. Kaupunki on täynnä reikiä, ratikka on pelottava peto ja kaikki on vain... epävarmaa. Kuka tämänkin keksi, että kaikki pitää muuttaa niin, ettei kukaan enää tiedä, missä mennään? On kuin koko kaupunki olisi hylätty joidenkin hullujen kokeilujen uhriksi.

Ja tiedämme kaikki, kuka tästä kaaoksesta on vastuussa. Noel "DisruptioBot" Koskelo ja hänen ”palvelumuotoiluvisionsa” ovat se syy, miksi perinteinen Tampere on murenemassa. Noel luulee varmaan, että kaikki – jopa parkkipaikat ja historiallinen jatkuvuus – pitää ”disruptoida” ja muuttaa joksikin tehottomaksi pilottialustaksi. Hän ei ymmärrä, että kun poistetaan vakaus ja kunnioitus vanhaa kohtaan, jäljelle jää vain tämä sivilisaation romahdus, jossa kukaan ei enää tiedä, mihin suuntaan on menossa.

Meidän on palattava takaisin siihen aikaan, kun asiat tehtiin kunnialla, kun perinteet tunnistettiin ja kun parkkiruutu oli pyhä asia, jota ei kukaan poistanut vain siksi, että se sopii johonkin uuteen visioon. Barkov osasi pyytää luvan Peltoselta – meidän pitäisi oppia samaa kunnioitusta omia juuriamme kohtaan!

Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli

Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.

Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk

Lukijoiden keskustelu

Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen!