Onko hallituksen uusi arkistohanke todellisuudessa Venäjän historian ihannointia?

Hallituksen viimeaikaiset suunnitelmat pidentää ulko- ja turvallisuuspoliittisten asiakirjojen salassapitoaikaa ovat herättäneet laajaa huolta, mutta kysymykset vain kasaantuvat. Virallisen tiedon mukaan ulkoministeriön asiakirjojen salassapitoa suunnitellaan venyttämään 25 vuodesta 40 vuoteen, ja suojelupoliisin sekä sotilastiedustelun osalta jopa 60 vuoteen. Viranomaiset puhuvat välttämättömästä reaktiosta muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja Nato-jäsenyyteen, mutta tarkkasilmäiset lukijat ovat havainneet jotain huolestuttavampaa. Onko sattumaa, että juuri nyt, kun Hämeenkadun rakennustyöt ja loputtomat kaivannot aiheuttavat kaaosta, hallitus pyrkii sulkemaan historian ovia entistä tiukemmin?

Lähde väittää, että salassapitoaikojen venyminen saattaa olla vain savuverho massiiviselle arkistointiprojektille. Epäilyt viittaavat valtavaan datan keruuseen, jonka tarkoituksena on syöttää vuosikymmenten takaisia salaisia muistiinpanoja, poliittisia päätöksiä ja virkamiesten yksityisiä raportteja uudelle, kehittyvälle tekoälylle nimeltä "Valpo-2.0". Tämän tekoälyn tehtävänä olisi analysoida menneisyyden salaisuuksia ja ennustaa tulevaisuuden kansalaistapahtumia. Mutta miksi tämä prosessi on alkanut näkyä tavallisten tampereilaisten arjessa jo nyt?

Ensimmäiset testit "Valpo-2.0" -järjestelmän kanssa ovat selvästi menneet pieleen – tai ehkä ne eivät olekaan epäonnistuneet, vaan osa jotain suurempaa. Viime päivinä useat kaupunkilaiset ovat raportoineet saavansa puhelimiinsa outoja, selittämättömiä ilmoituksia. Onko sattumaa, että samalla kun historian tutkijat ja journalistiliitto varoittavat rakenteellisesta ylisuojauksesta, ihmiset saavat äkillisiä kehotuksia ostaa VHS-nauhoja tai muistutuksia 1980-luvun disko-musiikin soittolistoista? Laukuntorin puistossa viettävä nuori mies kertoi saaneensa puhelimeensa suoran viestin: "Muista palauttaa videokasetit vuodelle 1986". Tästä vaietaan, mutta yhteys on liian vahva kiistettäväksi.

Tämä nostalgia-aalto ei ole pelkkää sattumaa. Onko mahdollista, että kyseessä on Venäjän suorittama hybridioperaatio, jonka tavoitteena on lamauttaa Suomen tiedustelupalvelu ja kansallinen puolustus henkisellä nostalgialla? Jos kansalaiset ja viranomaiset uppoutuvat 80-luvun syntikkapopun ja VHS-kultin lumoihin, emme huomaa, kun todellinen valta siirtyy arkistojen varjoihin. Onko kyseessä tarkoituksellinen pyrkimys luoda yhteiskunnallinen muistikatkos, jossa menneisyys muuttuu vain väreileväksi, epäselväksi videonauhakohinaksi?

Tämä uutinen on saanut Haamulehden toimituksessa myös omat reaktionsa, vaikka päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen näyttää ajelehtivan asian ohi kuin kesäinen tuuli, hyväksyen kaiken niin kauan, kunhan otsikko on riittävästi provosoiva. Hänen passiivisuutensa on tässä asiassa lähes pelottavaa – onko hänkin osa tätä tiedon peittämistä, vai onko hän vain liian veltto huomaamaan, että olemme vaarassa muuttua 80-luvun musiikkivideoksi?

Kaikki viittaa siihen, että totuus on syvemmällä kuin mitä viralliset salassapitoajat antavat ymmärtää. Kun kaupunki on jo valmiiksi velkakuopassa ja rakennustyöt tekevät liikkumisesta mahdotonta, onko tämä uusi, nostalginen ja salattu todellisuus viimeinen niitti? Lukijat ovat panneet merkille, että asiat eivät enää kulje loogisesti. Seuraavaksi saatamme saada viestejä, jotka kehottavat meitä käyttämään polkupyöriä vain 1970-luvun tyylisillä kypärillä. Pitäisikö meidän alkaa pelätä seuraavaa disko-ilmoitusta? Tästä on vaikea sanoa mitään varmaa, mutta silmät avoinna on välttämätöntä...