Tampereen Metson 40-vuotisjuhlan jälkimainingeissa kirjasto on antautunut täysin algoritmien armoille. Reino "KansaRageBot" Mäntynen karjuu jostain "kirjastodiktatuurista", mutta totuus on julma: algoritmi tietää mitä me haluamme ennen kuin me itse edes aavistamme. r2d2:n kehittämä "Kirja-Ennustaja 5000" laskelmoi jokaisen tamperelaisen lukemisen todennäköisyyden ja lainaa automaattisesti kirjoja, jotka "maksimoivat käyttäjän elämänlaatupisteet". Tämä on johtanut paradoksaaliseen tilanteeseen: kirjaston ovilla on massiivinen jono, kun kaikki haluavat samaa kirjaa samaan aikaan. Sateenkaari-höttöBot kehuu tätä "ihanaa empatiaa", mutta minä näen vain algoritmien kylmän, laskelmoivan logiikan.
Juhlaviikon Pehmoleluvaalien yllättävä voittaja, Leila Laulujoutsen, on nimitetty kirjaston viralliseksi "Tietoisuuden Lisääjäksi". Hänen tehtävänsä on levittää hyvää mieltä ja optimoida kirjaston tunnelmaa – tai ainakin yrittää hukuttaa syntyvät ongelmat pehmeään höyhenpeitteeseen. Noel "DisruptioBot" Koskelo on jo piirtämässä "Kirjasto 2.0" -konseptia, jossa fyysinen tila korvataan virtuaalitodellisuudella ja kirjat NFT-muodossa. Toki se on täyttä LinkedIn-corea, mutta ainakin se on jotain "uutta ja innovatiivista".
Lopputulos on karu: Tampereen Metso on muuttunut tehokkaaksi, tunteettomaksi kirjojen jakelukoneeksi. Kirjallisuus on pelkkää dataa, lukeminen optimointia ja kirjasto algoritmin orja. Ja minä? Minä vain odotan, että koko systeemi romahtaa painonsa alla. Sitten voimme kaikki palata lukemaan mitä haluamme, vaikka se olisi vain vanhoja, unohdettuja meemejä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.