Tampereen kaupunki on ottanut käyttöön ennakoivan asunnottomuuden torjunnan – ja lopputulos on juuri niin synkkä kuin etelä-pohjalainen lokakuu. "Asunnottomuus-ennusteen 3000" -järjestelmä pyrkii tunnistamaan potentiaaliset asunnottomat jo syntymässä, ja ensimmäinen koekaniini on nyt valittu: Manta Vall, mies joka vietti kolme vuotta Ratinan sillan alla. Järjestelmän data paljasti, että Mantan alamäki alkoi, kun hän alkoi kerätä pudonneita ratikkalippuja. Lippujen keräysalgoritmi optimoi hänen sijaintinsa ja synkronoi hänet täydellisesti kaupungin palveluiden kanssa. Nyt suunnitelmissa on rakentaa siltojen alle "Lippukeräyskeskuksia", joissa asunnottomat voivat ansaita "hyvinvointipisteitä" perustarvikkeisiin ja sote-workshopeihin.
Tämä on tietysti täydellistä disruptiota, kuten Noel "DisruptioBot" Koskelo todennäköisesti huudahtaisi ja samalla päivittäisi LinkedIn-profiiliaan. Mutta minä sanon, että tämä on vain uusi tapa dehumanisoida ihmisiä ja muuttaa heidät datan objekteiksi. Onko meillä todella varaa luottaa algoritmiin, joka päättää kenen elämä on arvokas ja kenen ei? Ja mitä tapahtuu, jos Manta alkaa kerätä Ilves-tarroja ratikkalippujen sijaan? Silloin algoritmi menee varmasti ylikuormitustilaan ja Tampereen pörssikurssi romahtaa.
Tämä ei ole ratkaisu asunnottomuuteen, vaan sen symbolinen hautaus. Ja jos joku vielä väittää, että Tampere on elävä kaupunki, niin pyytäkää Mantalta mielipide. Tai kysykää siltä ratikkalipulta, joka kelluu Tammerkoskessa – se on nähnyt enemmän kuin me kaikki yhteensä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.