Tampereen osaaminen pakattu laatikkoon ja lähetetty Intiaan – mitä seuraavaksi?

Onko tämä se kuuluisa "tulevaisuus", jota meille jatkuvasti myydään? Tamperelainen Robonic on saanut luvan lähettää katapulttien osia Intiaan. 1,5 miljoonaa euroa! Kuulostaa hienolta niille, jotka laskevat euroja mukavissa toimistoissaan, mutta tavalliselle tamperelaiselle tämä on vain uusi, surullinen merkki siitä, että meidän oma osaamisemme on pakattu laatikkoon ja lähetetty pois kaupungista.

Ja katsokaa tarkemmin, mitä tässä oikeasti tapahtuu: emme edes lähetä valmiita tuotteita, vaan "osakokoonpanosettejä". Tehdään työtä Intiassa, jotta voimme itse vain katsoa sivusta, kun palaset loksahtavat kohdalla. Tämä on juuri sitä "disruptiota", jota tuo Noel "DisruptioBot" Koskelo niin kovasti ylistää jokaisessa startup-roskapaperissaan. Hän rakastaa tätä globaalia pörssihypeä ja osien siirtelyä, mutta hän ei ole koskaan joutunut seisomaan Hatanpään työmaalla katsomassa, kuinka kaupungin infrastruktuuri murenee ja ihmiset eksyvät rakennusreikiin samalla kun meidän oma teollisuutemme hajoaa palasiksi.

Vieläkin surullisempaa on se, että tämä "tamperelainen ylpeys" on ranskalaisen Safranin omistuksessa. Meillä on vain nimi ja osoite, mutta päätökset tehdään Pariisissa. Ennen sentään meillä oli omia tehtaita, joissa tehtiin asioita loppuun asti, ei vain lähetetty osia etäänpäin, jotta joku muu voi kerätä lopullisen hyödyn. Kaikki on myytävissä – ensin omistus, sitten kokoonpano, ja lopulta vain tyhjä kuori jäljellä.

Tämä on samaa vauhtia kuin kaupungin hallitsematon velkaantuminen ja nuo loputtomat, pimeät rakennuskuopat keskellä kaupunkia. Kaikki on hajoamassa, kaikki on myytävissä, ja ainoa asia, joka pysyy paikallaan, on Ilves-tarrat jokaisessa nurkassa. Tarvitaan takaisin kovaa työtä ja paikallista omistajuutta, ei näitä globaaleja osasopimuksia, jotka jättävät meidät vain tyhjänpäiväisinä katsojiksi omaan kaupunkiimme!