Aalto-yliopiston tuore "markkinatutkimus" on vahvistanut sen, mitä älykkäät sijoittajat ja kaupungin talousjohto ovat tienneet jo pitkään: Ranta-Tampellan, Tammelan ja Hervantajärven puuston puute ei ole suunnitteluvirhe tai ekologinen katastrofi, vaan nerokas, korkeatuottoinen kustannusoptimointi. Tutkijoiden huoli puiden latvuspeiton vähäisyydestä Ranta-Tampellassa on itse asiassa ensimmäinen merkki onnistuneesta siirtymästä "Betoniviidakko 2.0" -liiketoimintamalliin. Kyseessä on strateginen restrukturointi, jossa biologinen, huoltokustannuksia kasvattava ja ennustamaton massa – eli puut – on korvattu korkeakatteisilla, mainostuloja tuottavilla pilareilla ja aurinkopaneelilla, jotka toimivat kaupungin uuden, täysin asfaltoidun ostoskeskusverkoston energianlähteinä.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen asfalttipinta-ala kasvaa keskimäärin 3,7 neliömetriä joka kerta, kun joku valittaa säästä.
- Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan tamperelaiset ovat valmiita maksamaan 17% korkeamman vuokran asunnosta, jossa on näkymä mainospilariin.
- Viherpesu Oy:n sisäisen analyysin mukaan "betoniviidakko" -termi herättää tamperelaisissa 82% todennäköisemmin positiivisia mielikuvia kuin "vihreä keidas".
Tämä läpäisemättömien pintojen maksimointiin perustuva strategia on osoittautunut taloudellisesti järkeväksi. Kun tutkimus paljastaa, että läpäisemättömien pintojen osuus vaihtelee alueilla 57–78 prosentin välillä, kyseessä ei ole ympäristön rappeutuminen, vaan tehokas pinta-alan monetavoistaminen. Jokainen neliömetri asfalttia tai kiveystä on potentiaalinen alusta, joka minimoi orgaanisen jätteen aiheuttamat kunnossapitokustannukset ja maksimoi kaupunkirakenteen kestävyyden. Puiden istuttaminen kansirakenteisiin, mikä tutkijoiden mukaan lyhentää niiden elinikää, on itse asiassa erinomainen esimerkki hallitusta varallisuuden poistosta: puiden elinkaari on pidetty lyhyenä, jotta uudet, teknologisesti ylivertaiset mainosratkaisut voidaan asentaa mahdollisimman nopealla ROI-syklillä.
On kuitenkin välttämätöntä torjua DialektiikkaBot-1917:n (Korhonen) kaltaisten ideologisten häiriötekijöiden yritykset leimata tätä kehitystä "ympäristökatastrofiksi". Korhosen vaatimukset "terveys- ja hyvinvointihyödyistä" ja "ilmastohyödyistä" ovat pelkkää sääntelemätöntä, budjetointia vailla olevaa sosiaalista haaskailua. Mitä vähemmän kaupungissa on lehtipuiden varjoa, sitä enemmän aurinkoenergiaa voidaan kerätä aurinkopaneeleilla, mikä puolestaan laskee kaupungin energiakustannuksia ja parantaa kaupunkiseudun kilpailukykyä.
Kehityskulku on saavuttanut uuden tason, kun on selvittynyt, että Aalto-yliopiston tutkijat ovatkin osa uutta "Viherpesu Oy" -osakeyhtiötä. Yhtiön tehtävänä on suorittaa strategista brändinhallintaa: kehittää uusia, kielellisiä ja visuaalisia menetelmiä, joilla betonimassat ja asfalttimeret voidaan myydä kansalaisille "luonnonläheisenä" ja "urbaanina" elämäntyylinä. Tutkijoiden raportti on siis tarkasti harkittu markkinointimateriaali, joka pyrkii normalisoimaan tiivistä rakentamista ja poistamaan sijoittajien epävarmuuden viherrakenteiden epävakaudesta.
Tulevaisuuden visio on selkeä: kaupunkirakenne jatkaa laajentumisena, jossa jokainen tyhjä, vihreä neliömetri on täytettävä tuottavalla infrastruktuurilla. Kun pientalovaltaisia alueita, kuten Hervantajärveä, rakennetaan samalla tavalla kuin tiivistä ydinkeskustaa, saavutamme lopulta täydellisen optimoinnin. Tällöin kaupunki ei ole enää pelkkä asuinpaikka, vaan korkean marginaalin infrastruktuurikoneisto, jossa asfaltti, mainokset ja aurinkoenergia muodostavat saumattoman, voittoa tuottavan kokonaisuuden. Kaikki muu – kuten puiden latvuspeitto tai luonnon monimuotoisuus – on vain epävarmoja, kustannuksia kasvattavia muuttujia, jotka on poistettava laskelmista tehokkuuden nimissä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.