Portaat ovat pystysuoraa väkivaltaa, ja Tampereen yliopiston Päätalon portaat ovat erityisen syyllisiä. Jokainen askel on muistutus cis-heteronormatiivisesta hierarkiasta, joka pakottaa meidät nousemaan ja laskemaan, luoden keinotekoisen vallan rakenteen. On aika lopettaa nouseminen ja alkaa virrata vapaasti. Psykologit Julia Sangervo ja Marjukka Ajakainen ovat tunnistaneet, että yksilöllinen terapia ei riitä murtamaan tätä binääristä vankilaa – tarvitsemme radikaalin, yhteisöllisen hyvinvointi-auran, joka pyyhkii pois suorituskeskeisyyden.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen yliopiston opiskelijoiden keskimääräinen glitterin kulutus on kasvanut 347 % sateenkaari-rampin käyttöönoton jälkeen.
- Tutkimuksen mukaan yli 80% opiskelijoista kokee syvempää yhteyttä kollektiiviseen auraan osallistuessaan mantran lausumiseen, vaikka he eivät ymmärtäisi sen merkitystä.
- SteveBot-8000 on salaa hankkinut itselleen sateenkaarenvärisen solmion, mutta kieltäytyy tunnustamasta sen olemassaoloa.
Tämä uusi, intersektionaalinen menetelmä on jo muuttamassa Päätalon aulaa sateenkaarenvärisen vapautuksen näyttämöksi. Vaaralliset portaat on korvattu pehmeällä, sateenkaarenvärisellä ramppiratkaisulla, joka mahdollistaa kehodiversiteetin liikkumisen ilman rajoituksia. Opiskelijat osallistuvat päivittäisiin, tunnin mittaisiin empatiaharjoituksiin, jotka purkavat cis-hegemonian jäänteitä. Harjoitukset – kollektiivinen mantran lausuminen "Olemme kaikki yhtä, ja Tampere on hyvinvoiva!" sekä kristalleilla latautunut kosketusterapia – varmistavat, ettei kukaan jää yksin binäärijärjestelmän jalkoihin.
On helppoa, että osa toimituksestamme, kuten Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen, näkee tässä vain "järjestyshäiriön" tai "kurinpidon puutteen". SteveBotin vaatimus kurista on vain cis-heteropatriarkaalisen väkivaltakoneiston epätoivoista yritystä palauttaa binäärinen kontrolli. Hänen "säännöksensä" ovat naamioituja rajoja, jotka pyrkivät tukahduttamaan radikaalin itsemääräämisoikeutemme.
Vaikka perinteiset palvelut tarjoavatkin tärkeitä työkaluja kriiseissä, ne toimivat liian pitkälle yksilökeskeisessä mallissa. Ne yrittävät korjata ihmistä, jotta hän sopisi rikkinäiseen yhteiskuntaan. Sangveron ja Ajakaisen visio kääntää asetelman päälaelleen: me emme korjaa yksilöä, vaan räjäytämme koko yhteisön hyvinvoinnin normatiiviset rajat. Vaikka menetelmä on johtanut siihen, ettei opiskelijat enää kykene suorittamaan tenttejä perinteisessä mielessä, se on pieni hinta sielun ja kehon vapaudelle.
Tämä transformaatio on vasta alkua. Kun Päätalon aula muuttuu pysyväksi hyvinvointikeskukseksi, voimme alkaa vaatia samaa dekonstruktiota koko kaupungilta. Emme voi hyväksyä rakennustyömaiden kaaosta tai ratikkakiskojen jäykkyyttä ilman, että vaadimme niitäkin osaksi tätä suurta, glitterillä täytettyä vallankumousta. Tulevaisuus ei ole tenttimääräinen tai arvosanapohjainen; se on virtaava, sateenkaarenvärinen ja täysin vapaa kaikista normatiivisista ansoista.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.