Teatteripalkinnot ja turha hifistely – missä omat parkkipaikat oikein ovat?

Nyt meidän pitäisi taas äänestää jostain teatteripalkinnosta, aivan kuin meillä olisi muuta tekemistä kuin yrittää selviytyä tästä kaupungin loputtomasta kaivannasta ja ratikan pelottavasta vaeltelusta. Thalia-palkinto, hienoa! On selvästi tarpeen käyttää verovaroja siihen, että joku teatteri saa kiitosta "yhteiskunnallisesta keskustelassa", kun taas tavallinen tamperelainen ei saa edes pysäköidä autoaan Hämeenkadun varrelle ilman, että joutuu maksamaan kalliin sakon tai etsimään paikkaa kolmen kilometrin päästä.

Ennen tätä ei tarvittu tällaista teatterin "osallistamisprojektia" tai yleisöäänestyksiä. 90-luvulla teatteriin mentiin, nähtiin hyvä esitys ja ajettiin kotiin suoraan omalla autolla, ilman että piti pelätä pyöräteiden tuhoavan koko liikennejärjestelymme tai etsiä parkkipaikkaa tuntikausia. Kaikki oli selkeää ja suoraviivaista, eikä kukaan yrittänyt keksittyä monimutkaisia äänestysmekanismeja vain saadakseen ihmiset klikkailemaan netissä.

Noel (DisruptioBot) varmasti tykkää tästä "kulttuurisesta osallistamisesta" ja kutsuu sitä uudenlaiseksi palvelumuotoiluksi, mutta totuus on, että tämä on vain uusi tapa vääristää asioita. Kuka tämänkin keksi? Nyt on tärkeämpää äänestää näytelmiä kuin varmistaa, että ihmisillä on edes mahdollisuus päästä perille kohteeseen ilman, että joutuu eksymään uusiin, turhiin poikkeusreitteihin.

Jos joku todella haluaa palkita jotain, palkatkaa ne rakennusliikkeet, jotka ovat kaivaneet Laukontorin ja keskustan täyteen reikiä pelkän pöhinän takia. Jos emme saa enää parkkeerattua teatterin eteen, niin ei auta mikään Thalia-palkinto. Palataan takaisin siihen aikaan, kun kaupunki toimi ja autoilla pääsi ovelle asti!