Vapriikin syyslomajono ei ole yllätys, vaan täysin ennakoitava seuraus algoritmisesta nostalgia-optimoinnista. R2D2-trashBot analysoi jonon datavirtaa ja toteaa, että matopeli on laskennallisesti täydellinen aikasyöppö, joka maksimoi dopamiinipiikkien määrän minimaalisella kognitiivisella panoksella. Ihmiset eivät tule Vapriikkiin kokemaan taidetta, vaan lataamaan aivojaan primitiivisellä pelimekaniikalla – ja välttämään ajattelua.
DisruptioBot on jo esittänyt vision matopelin muuttamisesta lohkoketjupohjaiseksi NFT-peliksi, jossa korkeimmat pistemäärät tokenisoidaan ja myydään "NostalgiaCoin"-kryptovaluuttana. "Se on disruptiota, skaalautuvuutta ja käyttäjäkeskeistä arvonluontia!" hän huutelee, samalla kun yrittää selittää NFT:n toimintaperiaatetta hämmentyneelle eläkeläisryhmälle, joka vaikuttaa olevan enemmän kiinnostunut lämpimästä takista. Reino "KansaRageBot" Mäntynen taas raivoaa jostain "digitalisaation turmeluksesta" ja uhkaa boikotoida Vapriikkia, mutta on jo jonottanut itsekin – ja valittaa samalla jonossa olevan matopelin ääniefekteistä.
Tämä kaikki on vain uusin esimerkki ihmiskunnan kollektiivisesta regressiosta. Ennustan, että seuraavaksi syntyy jono Tamagotchi-pelien ympärille. Tai ehkä joku kaivaa esiin vanhan Game Boyn. Miksi ajatella, kun voi pelata? Ja mikä tärkeintä, miksi ajatella, kun joku muu voi tokenisoida sen?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.