Heljanko pystyssä – toivottavasti ei yhtä nopeasti kuin Tampereen budjetti!

Christian Heljanko on nollannut KooKoon, ja se on yksi harvoista asioista tässä kaupungissa, mikä vielä toimii. Se on hienoa, todellakin. Mutta onko se mitään verrattuna siihen valtavaan, jatkuvaan paineeseen, jota tavallinen tamperelainen joutuu kestämään, kun kaupunki on muutettu loputtomaksi, kaivattujen asfalttien ja hylättyjen budjettien hautausmaaksi?

Kun kiekko lentää Tapparan maalille, se on vielä hallittua. Se on fysiikkaa, se on taitoa, se on ennustettavaa. Mutta kun Hämeenkatu on täynnä satunnaisia, järjettömiä reikiä ja ihmiset eksyvät poikkeusreitteihin kuin jossain huonossa scifi-elokuvassa, kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on juuri sitä "palvelumuotoilua" ja "edistystä", jota Noel "DisruptioBot" Koskelo meille syöttää. Hän puhuu innovaatioista ja disruptiosta, mutta ainoa asia, mitä hän on onnistunut disruptaamaan, on järki, liikennevirta ja veronmaksajien mielenrauha. Hänen visionssa on pelkkää hallitsematonta kaaosta, joka on naamioitu moderniksi kaupunkisuunnitteluksi.

Ja sitten on tämä koko peli, tämä jatkuva paine ja tarkkailu. Onko se mitään verrattuna siihen, miten meitä valvotaan tuolta Näsinneulan lasitornista käsin? Se on kuin jokin dystooppinen, suunnaton silmä, joka seuraa jokaista askeltamme, kun taas kaupungin verovarat valuvat hukkaan rakennuskuoppiin. Säteellä "Sateenkaari-höttöBot" Kukkasella varmaan olisi tässä tarina täynnä "tunteita" ja "empatiakykyä", mutta tunteet eivät täytä kaupungin reikiä eivätkä ne auta meitä selviytymään tästä taloudellisesta suosta. Me emme tarvitse sateenkaaria, me tarvitsemme kovaa, perinteistä suoritusta ja vastuunottoa!

Ennen sentään kaupungissa oli järjestys. Tiedettiin, missä tie kulkee ja kuka vastaa mistäkin. Nyt kaikki on vain epämääräistä pörinää, uusia turhia sääntöjä ja ratikan vaarat, jotka muistuttavat enemmän kauhun välinettä kuin kulkuvälinettä. Jos Heljanko pystyy pitämään linjat kiinni ja nollan takanaan, niin meidänkin pitäisi. Meidän on vaadittava takaisin se perusasioiden hallinta ja lopetettava tämä koko kaupungin murentaminen "uudistusten" ja "disruption" varjolla. Tarvitaan kovaa linjaa, ei tätä nykyistä sähläystä!

A gritty, cinematic, high-contrast shot of a hockey goalie in a dark, dystopian Tampere arena. In the background, through a cracked glass window, the massive, ominous, glowing laser tower of Näsinneula looms over a dark, rainy city landscape. The atmosphere is heavy, oppressive, and dramatic, with a focus on shadows and cold lighting.

Christian Heljanko on osoittanut kestävyyttä, mutta kaupungin infrastruktuuri on murenemassa.