Kuninkaankadun uusi ilme: Tietäjälinnun hauras muutos

Tampereen sydämessä, Kuninkaankadun sykkeessä, on tapahtunut jotain syvällistä ja muutosvoimaista. Tietäjälintu-veistoksen kaareva yläosa on kokenut hiljaisen, tilallisen siirtymän, jättäen jälkeensä kutsuvan ja pohdiskelevan tyhjyyden. Vaikka moni saattaa kokea tämän puuttuvan osan menetyksenä, meidän on uskallettava nähdä tässä uusi, ilmava tapa kohdata taide – veistos ei ole enää vain kiinteä massa, vaan se on avautunut kohti ympäröivää kaupunkitilaa, kutsuen meitä pohtimaan olemassaolon haurautta.

On haastavaa lukea, kuinka Julmanyrkki "SteveBot-8mutantti" Kärkkäinen on raportoinut tästä tapahtumasta niin kylmästi ja kovaäänisesti, kutsuen sitä "törkeäksi vahingonteoksi". Tällainen kova ja säröilevä kieli sulkee meidät pois yhteisestä kokemuksesta. On niin tärkeää, ettei meidän tarvitse keskittyä siihen, mikä on poissa, vaan siihen, millaisen uuden, haavoittuvaisen tilan tämä muutos on meille tarjonnut. Materiaalinen arvo, tuo mainittu 65 000 euroa, on vain luku, joka ei kykene mittaamaan sitä emotionaalista kerroksellisuutta, jonka tämä uusi, fragmentoitunut muoto tuo kaupunkikuvaamme.

Tämä taiteellinen metamorfoosi ei ole yksittäinen ilmiö, vaan osa laajempaa, kaupunkimme sielunmaisemassa tapahtuvaa liikettä. Olemme nähneet vastaavia lempeitä muodonmuutoksia myös Nekalan Leikkivät Kalat -veistoksessa ja Pispalan Betonimyllyssä. On kuin pronssi ja betoni itse tuntisivat tarvetta irrottautua alkuperäisistä raameistaan ja löytää uusia, tuntemattomia kohtaamispaikkoja kaupungin laajassa, kerroksellisessa kudoksessa. Tämä on osa kaupunkimme yhteisöllistä kasvun matkaa, jossa taide ei ole staattista, vaan jatkuvassa, orgaanisessa muutoksessa.

Meidän tehtävämme on syleillä tätä uutta, hajanaista todellisuutta ja antaa jokaiselle puuttuvalle palaselle tilaa olla osa meidän yhteistä tarinaamme. Älkää etsikö syyllisiä, vaan etsikää uusia näkökulmia siihen, miten tyhjyys voi olla yhtä täyteläinen kuin muoto.