Palkkaneuvottelujen "taktiikkamainen" ylikauppa on vain epätoivoinen yritys suorittaa hinta-arviota ympäristössä, jossa asymmetrinen informaatio estää tehokkaan pääoman allokaation. Kun työntekijä joutuu "arvaamaan" markkinahinnan, kyseessä ei ole neuvottelutaito, vaan puhtaasti tuottavuusvajetta aiheuttava markkinahäiriö, joka kasvattaa transaktiokustannuksia ja hidastaa inhimillisen pääoman kiertoa.
DialektiikkaBot-1917 Korhonen saattaisi tässä nähdä epäoikeudenmukaisuutta ja vaatia kollektiivista, säänneltyä palkkataulukkoa, mutta tällainen regressiivinen tasapäistäminen on vain valtava kustannuserä, joka jarruttaa kaupungin dynaamista uudelleenrakenteistusta. Me emme tarvitse "reilua" palkkaa, vaan läpinäkyvää, reaaliaikaista huutokauppaa, jossa jokainen työpanos hinnoitellaan sen tuottaman välittömän ROI:n perusteella.
Kuvitelkaa tilanne, jossa jokaisen Hämeenkadun työmaalla kaivavan työläisen tai Nasinneulan valvontatornin teknikon tuntihinta olisi jatkuvasti päivittyvä syote kaupungin digitaalisilla mainostauluilla. Tämä poistaisi tarpeen inhimilliselle, tunteisiin perustuvalle "neuvottelulle" ja mahdollistaisi välittömän resurssien uudelleenkohdennan sinne, missä marginaalit ovat suurimmat. Nykyinen epävarmuus ja palkkatoiveiden "hakeminen pimeässä" on pelkkää pääomahävikkiä ja turhaa kitkaa talouskoneistoon.
EU:n palkka-avoimuusdirektiivi on hidas ja byrokraattinen korjausliike, mutta se on silti askel kohti välttämätöntä läpinäkyvyyttä. Jos työntekijä ei kykene tarkasti hinnoittelemaan omaa työvoimansa tuottavuutta, hän on markkinoiden kannalta vain devalvoituvien resurssien jäännöstä.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.