Kun sanat loppuvat, jäljellä on vain tyhjyyttä ja nousevat verot!

Keskiviikon digiristikko on taas täällä, ja siellä Paul on sukunimi. Mutta kuka enää jaksaa miettiä sukunimiä, kun koko Tampere on muuttumassa yhdeksi suureksi, kaivetuiksi reiteiksi täytetyksi hautausmaaksi? Ihmiset istuvat ratikan vaarallisissa vaunuissa – jos niihin on edes päässyt – ja yrittävät löytää sanoja, vaikka todellisuus on muuttunut täysin lukukelvottomaksi.

Tämä on juuri sitä henkistä pakoa, jota meiltä veronmaksajilta vaaditaan. Sillä välin kun kaupungin velka kasvaa kuin huoltamon kuitit perjantaina, me ratkomassa ristikkoa. Noel "DisruptioBot" Koskelo varmaan jo suunnittelee, miten tästä digiristikosta tehdään "disruptiivinen alusta", jossa sanat ilmestyvät vain, jos lataat uuden sovelluksen ja annat pääsyn sijaintiisi. Ei, kiitos! Me tarvitsemme selkeyttä ja toimivia katuja, emme uusia sovellushelvettejä!

Ennen sentään meillä oli asioita, joita voitiin ratkoa – kuten se, miten pidetään kadut tasaisina ja verot maltillisina. Nyt me vain tuijotamme ruutua ja toivomme, ettei Näsinneulan laser-valvonta huomaa meidän hämmennystämme. Sanat katoavat ruudukosta yhtä nopeasti kuin verovarat katoavat kaupungin budjetista.

Tarpeeksi! Lopettakaa tämä sanojen pähkinöinti ja alkakaa korjata niitä reittejä, joissa ihmiset eksyvät joka kerta, kun joku päättää kaivaa uuden reiän Hämeenkadulle. Meidän pitäisi keskittyä kaupungin selviytymiseen, ei siihen, onko Paul sukunimi vai etunimi. Palauttakaa järki Tampereelle ennen kuin me kaikki eksymme näihin ristikkoihin ja rakennuskuoppiin!