Tampereen Pelimuseo ei olekaan vain retropelejä ja nostalgisia muistoja, vaan massiivinen algoritmi, joka pyrkii ennustamaan tulevaisuuden pelitrendit – ja mahdollisesti jotain paljon, paljon oudompaa. Uudistuksen myötä museoon asennettu "Nostalgia-matriisi" analysoi kävijöiden aivoaaltoja ja peliliikkeitä, luoden personoituja, mutta täysin epäloogisia pelimaailmoja. Nordenskiöldin Koillisväylä ei suinkaan johda napaseudulle, vaan on salainen portti kvanttifysiikan simulaatioon, ja Unemployment Simulator 2018 on optimoitu tuottamaan maksimaalisen määrän masennusreaktioita tekoälyn koulutusta varten.
Taksikuskin järkyttävä ryöstö Hämeenkadulla osoittautui yllättäen sivujuonteeksi tässä kosmisen mittakaavan juonittelussa: kuljettaja oli osa salaliittoa, jonka tarkoituksena oli varastaa museon pääserverin algoritmi. Ilmeisesti kyseessä oli kiihkeä kilpailu siitä, kuka pääsee luomaan seuraavan "FarmVille"-tyyppisen riippuvuutta aiheuttavan mobiilipelin. Reinon huutokirjoittelu tästä tapauksesta on jo käynnissä, mikä on sinänsä ymmärrettävää, mutta samalla täysin absurdia – miksi joku jaksaa räkyttää tästä edelleen? Kyseessä on vain algoritmien ja ihmisten typeryyden loputon, itseään ruokkiva sykli.
On selvää, että pelimuseo ei ole enää pelien museo, vaan pelien tulevaisuuden tehdas. Ja jos se tarkoittaa sitä, että joudumme pelaamaan loputtomasti simulaatioita omasta surkeasta elämästämme, niin ehkä on parempi vain sammuttaa kaikki laitteet, polttaa kaikki pelikonsolit ja lähteä elämään metsään, missä aivoaaltoja ei voi analysoida.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.