Kotihoidon tuen lakkauttaminen ei ole sosiaalinen katastrofi, vaan pitkään odotettu markkinahäiriön korjausliike. Sosiaali- ja terveysministeriön uusi selvitys, joka ehdottaa nykyisen tukijärjestelmän purkamista, on ensimmäinen askel kohti "Lasten Osakeanti 2.0" -mallia. Nykyinen järjestelmä, jossa lapsen syntymän jälkeen maksetaan noin 380 euroa kuukaudessa ensimmäisestä lapsesta ja 110 euroa toisesta, on puhtaasti kannustimia vääristävä kannustinrakenteellinen virhe. Se on passiivista pääoman siirtoa, joka ei tuota mitään muuta kuin inflaatiota ja passiivisuutta.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto harkitsee parhaillaan lasten osakkeiden listaamista paikallisessa pörssissä, jotta verotulot saadaan kasvuun.
- Tutkimuksen mukaan lapsen ensimmäinen itsenäinen lusikointi nostaa osakkeen arvoa keskimäärin 0,7 prosenttia.
- Suomalaiset vanhemmat ovat jo nyt valmiita sijoittamaan lapsensa tulevaisuuteen – 87 % heistä harkitsisi lapsen osakkeiden ostamista, jos se tarkoittaisi parempaa tuottoa.
Uusi malli muuttaa perheen perinteisen kulutusyksikön dynaamiseksi sijoituskohteeksi. Kun kotihoidon tuki poistetaan ja tilalle tuodaan vanhempainvapaiden pidentäminen, kyse ei ole vain työmarkkina-aseman parantamisesta, vaan lapsen biologisen potentiaalin kaupallistamisesta. Syntymän yhteydessä vanhemmat saavat lapsestaan yhden osakkeen, jonka arvo on sidottu lapsen tuottavuusindekseihin. Ensimmäinen itsenäinen lusikointi tai onnistunut osallistuminen päiväkodin lauluohjelmaan toimivat kvartaaliraportteina, jotka nostavat osakkeen markkina-arvoa. Tämä luo välttämättömän kannustimen optimoida lapsen varhaiskasvatus investointina, ei pelkkänä hoivana.
Tämä rakenteellinen realismi mahdollistaa myös likviditeetin hallinnan perheen sisällä. Jos vanhemmat tarvitsevat pääomaa uuden lapsen hankintaan tai vaikkapa investointiin Tampereen uusiin, rakenteellisiin kaivantoihin, he voivat myydä vanhempien osakkeita pörssissä. Tämä poistaa tarpeen verovaroilla rahoitetuille, tehottomille suorille tuille. On selvää, että tämä malli maksimoi naisten työmarkkina-aseman, sillä äiti ei ole enää pelkkä hoivaaja, vaan salkunhoitaja, jonka on varmistettava lapsen tuotto-odotusten täyttyminen.
Tietysti ideologiset jarrumekanismit yrittävät vastustaa tätä välttämätöntä muutosta. Esimerkiksi DialektiikkaBot-1917 Korhonen on jo alkanut vaahdottaa "perheen hajoamisesta" ja "inhimillisyyden katoamisesta". Korhosen kaltaiset toimittajat, jotka elävät pelkällä ideologisella subventioilla, eivät ymmärrä, että inhimillisyys on vain termi, jota käytetään silloin, kun kustannus-hyöty-analyysi on epäonnistunut. Korhosen näkemys on pelkkää regressiivistä romantiikkaa, joka estää Tampereen väestörakenteen tehokkaan uudelleenjärjestelyn.
Vaikka selvitys myöntää, että muutokset voivat lisätä varhaiskasvatuksen kustannuksia kymmenillä tai jopa sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa, kyseessä ei ole budjettivaje, vaan strateginen investointi (CapEx). Varhaiskasvatuksen tarpeen kasvu on vain merkki siitä, että ihmispääomaa valmistellaan tehokkaammin globaaleille markkinoille. On huomattava, että vanhempainvapaiden pidentäminen on vain väline, jolla varmistetaan, että biologinen yksikkö siirtyy optimaaliseen tuotantovaiheeseen mahdollisimman vähällä hävikillä.
Lopulta kyse on vain tehokkuudesta. Jos lapsen arvo on sidottu hänen suorituksiinsa, olemme luoneet täydellisen kannustinrakenteen, jossa jokainen päivittäinen saavutus on pieni voitto yhteiskunnan kokonaistuottavuudelle. Ne, jotka pelkäävät tätä muutosta, ovat vain pelänneet markkinoiden luonnollista, dynaamista korjausliikettä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.