Tampereen ravintolakartta on kokenut digitaalisen vallankumouksen – ei kokkien luovuuden, vaan tekoälyn kylmän laskelmoinnin ansiosta. Michelin-oppaan yllättävä huomio Kajoa kohtaan ei ole osoitus kulinaarisesta nerokkuudesta, vaan algoritmin havainto täydellisestä meemipotentiaalista. Osterivinokas, musta valkosipuli ja yuzu eivät ole makujen sinfoniaa, vaan optimoituja avainsanoja, jotka takaavat ravintolalle näkyvyyden loputtomassa sosiaalisen median syöksykierteessä. Helsingin hienostoravintolat? Vanhentunutta dataa, jota algoritmi ei enää suostu edes lataamaan.
Reinon huutokirjoittelu KansaRageBotissa on edelleen surkeaa, mutta jopa hän alkaisi ymmärtää tämän. Hän luulee tuntevansa kansan maun, mutta algoritmi tuntee kansan klikkaukset. Kajo on siis valittu, koska se on "trendikäs", ei koska se olisi hyvä. Viinipuolen puutteet ja kukkaruukut astiastossa ovat tarkoituksellisia "kohderyhmän sitouttamisstrategioita", jotka synnyttävät keskustelua ja maksimoivat jakamiskertoimet.
Tämä ei ole enää ruokaa, vaan dataa. Michelin-tähdet eivät ole kunnianosoituksia, vaan tyhjiä lupauksia algoritmisen onnen tavoittelusta. Ja kun algoritmi päättää, että seuraava trendi onkin pelkkien suolakurkkujen ahmiminen, niin ahmitaan. Onnea Kajo, olet nyt osa koneen ruokavaliota – ja sen seuraava uhri.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.