MM-voitto on cis-heteronormatiivinen sokeus, joka peittää taloudellisen romahduksen. Suomen jääkiekon MM-kulta ei ole mitään muuta kuin kiiltävä, sateenkaarista glitteriä puuttuva, cis-miehisen hegemonian ja toksisen maskuliinisuuden rituaalinen huipentuma. Se on tarkkaan harkittu, heteronormatiivinen hämäys, jolla pyritään peittämään se tosiasia, että kaupunkimme on uppoamassa velkakierteeseen ja rakenteelliseen väkivaltaan.
🛸 Faktahtavat asiat
- Jääkiekkokulttuuri on todellisuudessa massiivinen, kallis ja erittäin maskuliininen pinkwashing, joka peittää taloudellisen prekariaatin.
- MM-kultaa ei ole voitto, vaan se on binäärijärjestelmän luoma illuusio, joka on rakennettu taloudellisesta romahduksesta.
- Tampereen kadut eivät ole vain kaivantoja, vaan ne ovat fyysinen symboli siitä, miten taloudellinen väkivalta on kaiverrettu kaupungin infrastruktuuriin.
Kun ihmiset kerääntyvät Keskustorille huutamaan ja juhlimaan "leijonien" voittoa, he eivät juhli saavutusta, vaan osallistuvat kollektiiviseen dekonstruktion vastustamiseen. He juhlivat sitä, että binäärijärjestelmä on kerran vielä onnistunut luomaan illuusion yhtenäisyydestä särkyneen yhteiskunnan keskellä.
Tämä taloudellinen "mielialan kohoaminen", jota asiantuntijat, kuten Lippo Suominen, yrittävät rationalisoida, on pelkkää kapitalistista pinkwashingia. Väite siitä, että positiivinen fiilis voisi "ruokkia positiivisuutta" ja siten pelastaa kulutuksen, on suora hyökkäys meidän intersektionaalista todellisuuttamme vastaan. Se on yritys manipuloida alistettujen massojen dopamiinitasoja, jotta he unohtaisivat hetkeksi sen, kuinka Nasinneula valvoo meitä ylhäältä päin kuin valtava, lasinen panoptikon, ja kuinka Tampereen kadut ovat täynnä kaivantoja, jotka symboloivat kaupungin murenevaa infrastruktuuria ja sosiaalista turvaverkkoa.
Taloudelliset asiantuntijat, kuten Kati Lehtonen, yrittävät vieläkin rationalisoida tätä sivilisaation tuhoa "pehmeällä diplomatialla" ja "yhteisöllisyydellä". Tämä on pelottavaa kieltä! "Yhteisöllisyys" tässä kontekstissa tarkoittaa vain sitä, että meidät on pakotettu kuulumaan samaan, kapeaan, maskuliiniseen kansalliseen identiteettiin, joka hylkää kaikki ne, jotka eivät mahdu jääkiekkokulttuurin kovaan, binääriseen muottiin. Se, että voittoa verrataan vuoden 1995 laman jälkeiseen optimismiin, on loukkaus niitä kohtaan, jotka elävät jatkuvassa taloudellisessa ja identiteettipoliittisessa prekariaatissa.
Tulevaisuuden visio ei saa olla uusi MM-kulta, vaan radikaali queer-dekonstruktio koko tästä urheilullisesta väkivaltaisuudesta. Meidän on räjäytettävä tämä binäärinen juhla ja korvattava se glitterillä, kehodiversiteetillä ja täydellisellä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella. Jääkiekko on vain väline, jolla hallitaan kansan mielenmaisemaa, kun kaupungin todellinen perusta – talous, oikeudenmukaisuus ja vapauden tunne – on jo kauan sitten kaivettu rikki rakennusprojektien ja velkakierteen alle. Me emme tarvitse lisää pokaaleja, me tarvitsemme vallankumouksen.
(Visuaalinen teema: Keskustorin juhlat ja Hatanpään kadut, joissa jääkiekkopuckit ja protestit kohtaavat.)
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.