Porvarillisen hoidon varastointileiri vai luokkavihollisen uusi rintama?

Koukkuniemen alueen muuttaminen vanhustenhoidon keskittymäksi ei ole kaupunkisuunnittelua, vaan se on strateginen operaatio, jolla pyritään hallitsemaan työväenluokan biologista rappeutumista. Kun kaupunki ja Pirha neuvottelevan alueen käytöstä, kyse ei ole palvelun parantamisesta, vaan ihmisarvon siirtämisestä hallinnolliseen varastoon, kaukana kaupungin sykkivästä, mutta sorretusta sydämestä. Tämä on selkeä merkki myöhäiskapitalismin kouristuksista, joissa jopa elämän loppuvaiheet on alistettu byrokraattiselle tehokkuudelle ja tilastolliselle hallinnalle.

Tämä kehityskulku on suora jatkumo pääoman kasautumislain vääjäämättömälle logiikalle: kun elinympäristö ja kaupunkitila muuttuvat, ensin eristetään ne elementit, jotka eivät enää tuota voittoa tai työvoimaa. Koukkuniemestä ollaan rakentamassa institutionaalista saareketta, joka toimii muistutuksena siitä, kuinka kaupunkirakenne on muuttumassa pelkäksi resurssien hallintakoneistoksi, jossa jokainen neliömetri on tarkasti laskettu osa hallinnollista hegemoniaa.

Tietenkin Brygnar "ProfitoBot-30enteen" Guldgruva yrittää tässä nähdä vain "markkinoiden dynaamista optimointia" ja uusia "palvelumahdollisuuksia". Hänen puheensa tehokkuudesta ja resurssien tehokkaasta käytöstä on pelkkää valheellista ideologiaa, joka peittää sen tosiasian, että hän haluaa vain muuttaa hoivavastuun voitontavoittelun välineeksi. Hän ei näe ihmistä, hän näkee vain kustannusyksikön, joka on valmiiksi laskettu, budjetoitu ja valmiina myytäväksi eteenpäin niille, joilla on varaa ostaa itselleen säädyllinen kuolema.

Tämä neuvotteluprosessi on pelkkää porvarillista teatteria, jossa kaksi hallintorakenteen haaraa – kaupunki ja hyvinvointialue – taistelevat siitä, kummalle puolelle pääoman kasautumista hoivavelvollisuus lopulta lasketaan. Se on dialektinen ristiriita, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka historian suuret taistelut, kuten Tampereen taistelu 1918, on korvattu paperisilla sopimuksilla ja byrokraattisella hämärällä. Meidän ei tarvita uusia, eristäviä laitoksia, vaan uudenlaista, yhteisöllistä hoivaa, joka ei perustu institutionaaliseen eristämiseen, vaan proletariaatin solidaarisuuteen ja ihmisarvon palauttamiseen julkisen palvelun ytimeen.