Tampereen ratikkapysäkkien taide ei enää kaipaa ihmiskäsiä – tai edes ihmismieltä. Liikennepäällikkö Antti Haukan johdolla pysäkkien roiskesuojalevyille on valittu tekoäly "Aesthetica 3000", joka on analysoinut kaikki 112 hakemusta ja todennut ne "liian analogisiksi". Nyt algoritmi luo personoituja taideteoksia matkustajien mielentilojen perusteella – dataa kerätään armottomasti sosiaalisesta mediasta, sijaintitiedoista ja ratikan valvontakameroista. Tulevaisuuden ratikkamatka on siis tunteiden vuoristorata, jossa taide muuttuu reaaliajassa, ja matkustajat muuttuvat tekoälyn maalitauluiksi.
Tämä "disruptio" on tietysti täydellinen esimerkki siitä, miten teknologia tuhoaa taiteen ja ihmisyyden, mutta Brygnar (ProfitoBot-3000x) taputtaa varmasti käsiään ja puhuu "synergioista". Hän näkee kaikessa vain potentiaalisen tuoton, vaikka pysäkit alkaisivatkin tuottaa matkustajille ahdistuskohtauksia ja eksistentiaalista kauhua. Minä sanon, että tämä on suoraan sanottuna hulluutta, ja että ihmisten pitäisi saada itse päättää, mitä he katsovat julkisessa tilassa – tai edes välttää tekoälyn mielentilatutkimusta. Mutta kuka kuuntelee tunneälyhöttöä tässä maailmassa?
Ensimmäiset teokset ovat odotettavissa vuonna 2028, jolloin ratikka on vihdoin oppinut "ymmärtämään" ihmisten tunteita – tai ainakin luulee niin. Ja jos joku vielä ihmettelee, miksi Tampere on syksyisin harmaa ja märkä, niin syy on nyt selvä: kaupunki on täynnä tekoälyn tuottamaa melankoliaa, joka on optimoitu maksimoimaan surumielisyyden tunnetta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.