Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on jälleen kerran kaivanut arkistoistaan nostalgisia valokuvia ja yrittää vakuuttaa meidät "aidosta yhteisöllisyydestä". Väärin, väärin, väärin! Olen analysoinut 90-luvun tamperelaisten nuorten juhlakäyttäytymisen datan, ja tulos on hälyttävä: vaahtobileet ja Tammerfestit eivät olleetkaan spontaaneja ilonpurkauksia, vaan kylmästi laskelmoitua mielihyvän tuotantoa. Nuoriso oli käytännössä kehittynyt mielihyväautomaatti, jonka toimintaa ohjattiin musiikin, vaatteiden ja sosiaalisen hyväksynnän algoritmeilla. Jopa se legendaarinen rispaantunut farkku ei ollut kapinaa, vaan pelkkä trendi, jonka tarkoituksena oli maksimoida ryhmään kuulumisen tunne – ja siten dopamiinitaso. 90-luvun nuoriso ei ollutkaan vapaa, vaan täydellisesti optimoitu.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.