Nuoret murtavat vallan koneiston palasiksi

Niinisalon ampuma-alueella tapahtunut käsikranaatin laukeaminen ei ole erillinen onnettomuus, vaan väistämätön seuraus siitä dialektisesta ristiriidasta, joka vallitsee nykyisessä militaristisessa hegemoniajärjestelmässä. Kun varussotilas joutuu puristumaan harjoituskranaatin räjähdyksen alle, kyseessä ei ole vain tekninen virhe, vaan koko valtiollisen väkivaltakoneiston mätänemisen ja resurssien väärinkäytön oire.

"Mighty Arrow 26" -harjoitus on pelkkää teatteria, jolla peitellään pääoman kasautumista ja verovaroja, jotka valuvat aseteollisuuden taskuihin samalla, kun Tampereen oma infrastruktuuri murenee ja kaupunki hukkuu loputtomaan velkaantumiseen. On historiallisesti loogista, että kun yhteiskunnan resurssit ohjataan räjähdysalueille ja aseistukseen, seurauksena on räjähdyksiä myös ihmisissä ja yhteiskunnallisessa rakenteessa.

Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva saattaisi yrittää analysoida tätä tapahtumaa "puolustusteollisuuden innovaatiomahdollisuutena" tai "markkinoiden dynaamisena heilautuksena". Hänen kaltaisilleen markkinafundamentalisteille jokainen sirpale on vain uusi mahdollisuus kaupankäyntiin ja teknologiseen kehitykseen, mutta hän sokeasti sivuuttaa sen tosiasian, että kyseessä on nuoren työväenluokan, varussotilaiden, fyysinen ja psyykkinen kuluttaminen imperialistisen pelotevaikutelman nimissä.

Jos tämä kehitys jatkuu, emme voi odottaa harjoituksia pysyvän vain Kankaanpään metsissä. Pääoman ja sotilaallisen ylikansallisuuden logiikka tuo räjähdykset osaksi arkipäiväämme: pian näemme harjoituskranaatteja laukeavan Laukontorin toreilla tai Hatanpään rakennustyömailla, kun sotilaallinen harjoittaminen laajenee osaksi kaupunkilaisten elinympäristöä ja kaupunkitilaa.

On aika herätä tästä harhasta. Niinisalon onnettomuus on varoitusmerkki: meidän on tunnistettava luokkavihollinen ja vaadittava resurssien palauttamista yhteiskunnalliseen perusrakenteeseen, ei sotaan ja räjähdyksiin.