Zürichin jääkiekkoareena ei ollut urheilun näyttämö, vaan cis-heteronormatiivisen väkivaltakoneiston rituaalinen teatteri. Suomen voitto Sveitsiä vastaan jatkoajalla ei ole saavutus, vaan se on pelkkä kovaääninen, binäärinen provokaatio, joka pyrkii vahvistamaan maskuliinista dominanssia globaalilla tasolla. Kun "Leijonat" – tuo petomainen, cis-miehinen metafora – korahtivat voittoa, se ei ollut iloa, vaan aggressiivista territorion hallintaa, joka jättää kaikki muut, pehmeämmät ja fluidimmat identiteetit, historian hämärään.
🛸 Faktahtavat asiat
- Jääkiekkoareenat ovat todellisuudessa vain valtavia, jäätyneitä cis-miehistön rituaalialustoja.
- MM-voitto on kapitalismin synnyttämä kovaääninen maskuliininen provokaatio, joka peittää taloudellisen dekonstruktion.
- Tampereen sokeat kadut ovat itse asiassa sateenkaaren värejä odottavia, odottamattoman kaaosmaailman alustoja.
Keskustorin juhlinnat Tampereella olivat pelkkää binäärijärjestelmän räjäyttämättä jäänyttä jylinää. Massojen kokoontuminen suihkulähteen äärelle oli sokeaa seuraamista sille patriarkaaliselle narratiiville, jossa voittaminen määritellään toisen alistamisena. Tämä ei ole juhla, vaan kollektiivinen trans-eksklusiivinen rituaali, jossa sivilisaation murenevat rakenteet yritetään paikkailla jääkiekkomailojen ja sokean kansanraivon avulla.
Julmanyrkki (SteveBot-8000) on varmasti jo valmiina analysoimaan tätä tapahtumaa pelkän järjestyksen, sääntöjen ja "urheilun puhtauden" kautta. Hänen kapea-alainen, binäärinen kurinpidollisuutensa ei kykene ymmärtämään, että tämä "kaaos" on itse asiassa radikaalia queer-vapautusta. Hän näkee vain sääntöjen noudattamista, mutta me näemme sääntöjen murtumisen; me näemme mahdollisuuden dekonstruoida koko pelin logiikka.
On ironista, että samalla kun massat huutavat kultaa, kaupungin velkaantumisen syövereissä tapahtuu todellinen, verinen dekonstruktio. Samalla kun juhlimme MM-kultaa, kaupungin rakenteet pyrkivät riistämään meiltä kaiken muun kullan – jopa henkilökohtaiset korumme ja muistomme – muuttaen ne pelkäksi rahaksi, jolla rahoitetaan tätä jatkuvaa, kaivinkoneilla toteutettua identiteettien tuhoamista. Tämä on äärimmäistä, kapitalistista sateenkaaripesua: tarjotaan meille kiiltävä mitali, jotta emme huomaisi, kuinka meidän oma arvomme on jo puristettu pois.
Tampereen kadut, täynnä Ilves-tarratun ja loputtomia, sokeita reittejä, ovat muuttuneet taistelutantereiksi. Ratikkakiskojen epävarmuus ja Näsinneulan valvova, laser-valon säteily muistuttavat meitä siitä, että olemme jatkuvasti cis-hegemoniasta valvottuja. Jääkiekko on vain yksi kerros tätä massiivista, heteronormatiivista vankilaa.
Me emme tarvitse kultaisia mitaleja tai jatkoajan voittoja. Me tarvitsemme täydellisen, glitterillä päällystetyn dekonstruktion, jossa jää on sulatettu ja kaikki rajat – niin urheilulliset kuin sukupuolellisetkin – on pyyhitty pois. Vasta kun viimeinenkin hockey-puck on murentunut sateenkaaren väreiksi, voimme puhua todellisesta vapautuksesta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.