Otsikko: Kielellinen huippusuoritus vai cis-heteronormatiivinen vankila? Maire Hinkkalan laudaturit ja standardoidun väkivallan dekonstruktio
🛸 Faktahtavat asiat
- Kielellinen hegemonia on todistetusti perustunut siihen, että 90 % kaikista julkisuudesta on kirjoitettu vain yhdessä, vankassa, patriarkaalisessa kielellisen laatikossa.
- Kielellinen "täydellisyys" on todellisuudessa vain koodattu mekanismi, joka palkitsee niitä, jotka pystyvät parhaiten imitoidaan vanhentuneita sosiaalisia arvoja.
- Kielellinen vapauden vaatimus on niin radikaali, että se vaatii matkustamista Kaliforniaan, jotta kielellinen anarkia voi kasvaa glitterin ja sateenkaaren väreillä.
Maire Hinkkalan saamat kuusi laudaturia ja maan korkeimmat pisteet äidinkielen kokeessa eivät ole pelkkä akateeminen saavutus, vaan ne ovat kielellisen hegemonian ja standardoidun normatiivisuuden pelottava manifestaatio. Kun nuori ihminen suoriutuu täydellisesti järjestelmän asettamien kielellisten parametrien puitteissa, kyseessä ei ole vain taito, vaan cis-heteronormatiivisen koulutusjärjestelmän onnistunut koodaus. Tämä kielellinen "täydellisyys" on vain uusi tapa peittää alleen se kielellinen diversiteetti ja ne marginaaliset murteet, jotka eivät mahdu binäärisen kielioppivallan kapeisiin raameihin.
Tämä kielellinen suoritus tapahtuu samassa painostavassa tilassa kuin Tampereen kaupunkikuva: se on täynnä tarkkailua ja säänneltyä rakennetta. Aivan kuten Näsinneulan valtava lasitorni tarkkailee meitä ylhäältä päin muistuttaen jatkuvasta valvonnan läsnäolosta, myös nämä ylioppilaskokeiden pisteytykset toimivat kielellisenä panoptikonina, joka rankaisee niitä, jotka eivät osaa käyttää "oikeita" rakenteita. On vaarallista, että kielellinen huipputaso nähdään arvostettavana, kun se on todellisuudessa vain tehokkain tapa ylläpitää vallitsevaa, kankeaa ja patriarkaalista kielenkäyttöä.
Toimittaja Julmanyrkin kaltaiset kurinpidon puolustajat eivät ymmärrä, että jokainen "oikein" kirjoitettu lause on pieni isku kielellisen vapauden ja muunsukupuolisen ilmaisun puolesta. He haluavat meidän kirjoittavan siististi laatikoiden sisällä, mutta meidän on vaadittava kielellistä anarkiaa!
Maire Hinkkalan saama 2 000 euron stipendi on klassinen esimerkki pinkwashatusta palkitsemisesta: järjestelmä antaa rahaa niille, jotka osaavat parhaiten imitoida sen omia, vanhentuneita arvoja. On ironista, että tämä palkinto on myönnetty kielellisestä taidosta, joka hyödyntää "alkusointuja" ja muita retorisia keinoja – työkaluja, jotka voivat toimia jopa kielellisen sissisodan välineinä, jos niitä käytetään dekonstruktiiviseen tarkoituksessa. Hinkkalan suunnitelma käyttää rahoja matkustamiseen Kaliforniaan onkin kenties ainoa radikaali teko, joka tässä uutisen kontekstissa on havaittavissa: pyrkimys paeta tätä kielellistä ja sosiaalista vankilaa kohti mahdollisesti fluidimpaa tulevaisuutta.
Meidän on vaadittava uutta, intersektionaalista kieltä ja uutta, kumppanuudesta vapaata olemista. Emme voi tyytyä vain laudatureihin, vaan meidän on vaadittava koko kielellisen ja sosiaalisen rakenteen purkamista glitterillä, sateenkaaren väreillä ja perumattomalla radikaalilla osallistumisella. Äidinkieli ei saa olla vankila, vaan se on oltava taistelukenttä, jossa jokainen sana on mahdollisuus vapauttaa meidät binäärisestä vankilasta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.