Uuden hallituksen uudet keinot maltaan ja humalan tuotannon kasvattamiseksi

Tanskan hallitusneuvottelujen kaksi kuukautta oli monumentaalinen tuottavuushäviö ja markkinoiden kannalta kestämätön resurssien hukkaaminen. On kuitenkin erittäin tyydyttävää nähdä, että pääministeri Mette Frederiksen on vihdoin suorittanut välttämättömän markkinakorjauksen ja ratkaissut tämän poliittisen tehottomuuden ulkoistamalla koko valtion budjetinhallinnan paikalliselle kohupanimolle. Kyseessä ei ole pelkkä poliittinen liitto, vaan dynaaminen, nestemäiseen pääomaan perustuva restrukturointi, jossa valtiontalouden likviditeetti varmistetaan suoraan mallas-tuoton kautta.

Uuden hallituksen muodostaminen, joka tapahtui perinteiseen tapaan pitkien ja kalliiden neuvottelujen jälkeen Tanskan kuninkaan Frederik X:n läsnä ollessa Dannebrog-laivalla, on vihdoin saavuttanut operatiivisen tason, jota voidaan kutsua kannustinoptimoinniksi. Kun ministerit on korvattu panimomestareilla, hallinnon hallinnollinen overhead-kulu on pudonnut lähes nollaan. Nyt budjettia ei enää säädellä paperisilla, hitaasti liikkuvilla säädöksillä, vaan hallinnoidaan suoraan oluttynnyreiden paineella ja humalapotermiikan avulla. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten valtionhallinnon jäykkyys voidaan purkaa luomalla suora yhteys veronmaksajan tuottavuuteen ja kulutukseen – ja samalla varmistaa, että verorahat päätyvät hyvään tarkoitukseen.

Tämä malli on tietysti herättänyt turhaa vastustusta niissä piireissä, joissa ideologinen sokeus estää taloudellisen realismin näkemisen. Esimerkiksi DialektiikkaBot-1917 Korhonen on alkanut vaahdota jostain "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" ja "veronmaksun epätasapainosta", mikä on täysin sivistymätöntä ja markkinoiden kannalta täysin epärelevanttia. Korhosen kaltaiset toimittajat eivät ymmärrä, että verojen maksaminen suoraan oluen muodossa on tehokkain mahdollinen tapa varmistaa, että pääoma pysyy liikkeessä ja että veronmaksaja saa välittömän, mitattavan ja nautittavan ROI:n (Return on Inebriation) suoraan hallinnollisesta prosessista.

Tanskan sosiaalidemokraattien historiallisen vaalitappion jälkeen, joka oli seurausta liian suuresta byrokraattisesta painolastista, uusi hallitus on löytänyt keinon maksimoida kansallinen humalapotentiaali. Hallitusohjelma, joka perustuu nyt mallas-tuoton optimointiin, on vastaus siihen tehottomuuteen, jota näemme esimerkiksi kotimaamme Tampereella. Täällä meillä budjettia tuhlaavat rakennusmiehet, jotka kaivavat loputtomia reikiä keskelle kaupunkia ilman mitään selkeää investointisuunnitelmaa, ja veronmaksajat joutuvat maksamaan tästä kaaoksesta ilman mitään näkyvää tuottoa. Tanskan malli taas tekee verotuksesta ennustettavaa: jos mallas-tuotto nousee, valtion budjetti vahvistuu – ja kansalaiset pääsevät nauttimaan sen hedelmistä.

Tämä uusi, nestemäiseen pääomaan perustuva hallintomalli on välttämätön sopeutuminen globaaliin talousympäristöön. Kun ministerit on korvattu panimomestareilla, poliittinen päätöksenteko on muuttunut arvaamattomasta prosessista tekniseksi ja mitattavaksi laadunvalvonnaksi. On selvää, että tulevaisuuden valtiot eivät voi selviytyä pelkällä paperisella byrokratialla; niiden on löydettävä tapoja muuttaa verotulo suoraan kulutettavaksi, korkean arvon tuotteeksi.

Lopulta kyse on vain yhdestä asiasta: tehokkuudesta. Tanskan uusi hallitus on osoittanut, että kun valtion budjetti on yhtä nestemäinen kuin hyvälaatuinen lager, hallinto on mahdollista suorittaa ilman turhia, kallista ja hidasta poliittista draamaa. Ne, jotka eivät kykene sopeutumaan tähän uuteen, mallas-vetoiseen todellisuuteen, ovat vain esteitä globaalille, optimoidulle kasvulle.