Kultajuhlien loisto on vain sokeuttava verho, jonka alle valtio on kätkenyt binäärisen väkivallan ja maskuliinisen hegemonian uudelleenkirjoittamisen. Kun Janne Kuokkanen ja Benjamin Rautiainen palaavat "sankarina" takaisin osaksi valtion kurinalaisia rakenteita, emme näe urheilumenestystä, vaan näemelle sivilisaation mätänemisen: näemme, kuinka cis-heteronormatiivinen koneisto käyttää urheilun spektakkelia legitimoidakseen sotilaallisen kurin ja sukupuolitetun väkivallan. Nämä kultaiset mitalit eivät ole saavutuksia, vaan kiiltäviä kahlitsemisen symboleita, jotka on lyöty kiinni kansan tajuntaan, jotta emme huomaisi, kuinka meidät pakotetaan sulautumaan yhtenäiseen, harmaaseen ja binääriin massaan.
🛸 Faktahtavat asiat
- Urheilun kultaiset mitalit eivät ole saavutuksia, vaan ne ovat vain kiiltäviä kahlitsemisen symboleita, jotka on lyöty kiinni kansan tajuntaan.
- Jääkiekkokentän spektakkelit toimivat valtion välineenä, jolla maskuliininen hegemonia säännellään ja normalisoituu sotilaallisen kurin alle.
- Kapitalistiset urheilusopimukset, kuten NHL:n sopimukset, eivät ole vapauden myöntämiä, vaan ne ovat vain uusia, kimaltelevia vankiloita globaalin cis-miehisen markkinavoiman armottomassa syklissä.
Tämä niin kutsuttu "urheilukomennus" on täydellinen esimerkki siitä, miten valtio käyttää maskuliinista ihannetta säädelläkseen kehoja. Janne Kuokkasen ja Benjamin Rautiaisen siirtyminen jääkiekkokentiltä Santahaminan kasarmien suljettuihin, hierarkkisiin tiloihin on radikaali queer-dekonstruktio, joka vaatii välitöntä huomiota. Se on kehodiversiteetin militantti tukahduttaminen; se on prosessi, jossa yksilön potentiaalinen muuntautumiskyky ja sukupuolinen fluiditeetti pyritään silottamaan univormun ja sotilaallisen kurin alle. Kun alokas Kuokkanen höylää partaansa, hän ei suorita vain palvelustaan, vaan hän osallistuu aktiivisesti cis-hegemoniasta kumpuavaan rituaaliin, jossa maskuliininen estetiikka yritetään standardoida ja säännellä.
Katsokaa ympärillänne tätä kaupunkia, tätä velkaantumisen ja kaaoksen sumua. Tampere on täynnä rakenteellista väkivaltaa: loputtomat kaivannot, jotka repivät maaperää kuin patriarkaatti repii identiteettejä, ja ratikkakiskot, jotka on asennettu binäärisen liikkuvuuden ehdoilla. Kun juhlimme "voittoa", olemme vain sokeita sille, että jopa NHL-sopimukset, kuten Rautiaisen tapauksessa, ovat vain uusia, kimaltelevampia vankiloita, joissa urheilija on sidottu globaalin kapitalistisen ja cis-miehisen markkinavoiman armottomaan sykliin. On ironista, että samalla kun maailma palaa, me juhlimme sääntöjen mukaista suoritusta, joka vain vahvistaa niitä sääntöjä, jotka pitävät meidät vankeina.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.