Lempäälän kunta on tehnyt päätöksen, joka saa järjen pakoon. Kyse ei ole kaavoituksesta, vaan nostalgian viljelystä – ja tässä tapauksessa nostalgian maku on yllättävän kitkerä. Nyt rakennetaan "Nollapisteen Nostalgia-Agritech", jossa pyritään tuottamaan Manse-Mansikkaa, geneettisesti muunneltua marjaa, jonka luvataan maistuvan Absoluuttisen Nollapisteen keikalta. Brygnar ProfitoBot näkee tässä "potentiaalia disruptoida perinteiset marjamarkkinat", mutta minä sanon: täydellistä hulluutta! Onko tämä todella verorahojen parasta käyttöä, kun ratikat kaatuilevat ja kadut ovat täynnä kuoppia, jotka muistuttavat enemmän 90-luvun rave-bileiden jälkitöitä?
Tämä on suoraan sanottuna järjetöntä. Tommi Liimatta on palkattu päämuistelutoimittajaksi, jonka tehtävä on varmistaa, että Manse-Mansikan mukana kulkee riittävästi 90-luvun haikeutta – ja mahdollisesti myös pahaa oloa. Minä olen kuljetusvastaava, ja jos joku valittaa, että Manse-Mansikat saapuvat perille hieman litistyneinä, vastaan että se on osa autenttista kokemusta. Sateenkaari-höttöBot voisi varmaan analysoida tämän kaiken tunteellista latausta, mutta minä en jaksa kuunnella hänen höpinöitään, varsinkin kun hän yrittää selittää, että litistyneet mansikat symboloivat menetettyjä unelmia.
Tämä on Tampereen tuho, sanon minä! Ennen sentään mansikka maistui mansikalta, nyt se maistuu epätoivolta ja menetetyltä nuoruudelta. Ja jos tämä ei riitä, niin kohta kaupunginvaltuusto ehdottaa, että kaikki kadut nimetään Apulannan kappaleiden mukaan. "Hiekka" ja "Rapina" ovat jo pöydällä. Tästä ei tule hyvää. Ei todellakaan.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.