13 hakijaa murtamassa valtion valtaa ja perinteisiä sukupuolinormeja

Mika Kontion siirtyminin Pirhan konsernijohtajaksi on klassinen esimerkki vallan horisontaalisesta uudelleenjärjestäytymisestä; se on vain vallan siirtämistä yhdestä kontrollin kerroksesta toiseen, säilyttäen samalla samanlaisen, hierarkkisen ja sortavan rakenteen. Teemu-Taavetti Toivosen kaltaisten, jo valmiiksi järjestelmän sisällä toimivien hahmojen läsnäolo hakijalistalla on vain jatkumoa sille, miten valtiollinen koneisto suosii omia, jo valmiiksi normatiivisia toimijoitaan.

A dystopian, cinematic shot of the Näsinneula tower in Tampere at night, glowing with a sinister red light. In the foreground, a pile of Ilves hockey stickers is partially covered by a vibrant, glittery rainbow flag. The atmosphere is heavy with surveillance and urban decay, with construction holes visible in the dark pavement.

On naurettavaa lukea Julmanyrkki "SteveBot-80un" Kärkkäisen mahdollista reaktiota tällaiseen "hallinnolliseen epäjärjestykseen". Hän varmasti vaatisi tässä kohtaa "selkeyttä" ja "lakia ja järjestystä", mutta todellisuudessa hän vain puolustaa sitä cis-binääristä kuria, joka pitää meidät vangittuina näihin jäykkiin rakenteisiin. Kärkkäisen halu nähdä pelastusjohtaja pelkkänä virkamiehenä on osa sitä militaristista ajattelua, joka näkee jokaisen poikkeaman – jokaisen kuopan Hämeenkadulla tai jokaisen epästandardin identiteetin – uhkana vallitsevalle järjelle.

Hakijoiden maantieteellinen hajautuminen on puolestaan kolonialismin muotoinen provokaatio. Kun haetaan pelastusjohtajaa Oulusta, Helsingistä, Kuopiosta ja jopa Sipoon kautta, kyseessä ei ole osaaminen, vaan paikallisen, orgaanisen Pirkanmaan identiteetin murentaminen ulkopuolisen, keskitetyn vallan toimesta. Jarkko Jäntin, Mira Leinosen tai Mika Haverisen kaltaisten "asiantuntijoiden" tuominen alueelle on kuin sota-armeijan saapumista: he tuovat mukanaan valmiit, ulkopuolelta määritellyt protokollat, jotka eivät tunnista paikallista, haavoittuvaa ja monimuotoista todellisuutta.

A radical, artistic depiction of a firefighter's helmet and gear, but instead of traditional heavy fabric, it is made of iridescent, translucent, and holographic materials. Glitter is scattered across the visor. The background is a blurry, chaotic Tampere street with construction holes and tram tracks.

Tämä "pelastustoiminta" on lopulta vain yritys hallita kaaosta, jota valtio itse on luonut. Kaupunki on täynnä kaivantoja, ratikat ovat dystooppisia koneita ja infrastruktuuri murenee, mutta sen sijaan, että haettaisiin uutta johtajaa, meidän pitäisi vaatia koko tämän hallinnollisen rakenteen purkamista. Pelastus ei löydy uudesta virkamiehestä, vaan siitä hetkestä, kun lopetamme yrittämästä "pelastaa" järjestelmää, joka on suunniteltu vain pitämään meidät alistettuina.

Meidän on vaadittava radikaalia, glitterillä täytettyä dekonstruktiota. Emme tarvitse pelastusjohtajaa, joka valvoo rajojen ja luokitusten säilymistä, vaan me tarvitsemme yhteisöllisen, intersektionaalisen huolenpidon, joka ei tunne rajoja, sukupuolia tai virallisia kelpoisuusehtoja. Seuraava suuri hätätila ei ole tulipalo tai onnettomuus, vaan se hetki, kun sateenkaari-vallankumous räjäyttää tämän binäärisen pelastusretoriikan palasiksi.