Tampereen kaupunki on nyt virallisesti luovuttanut nuorten mielenterveyden algoritmien hallintaan. "Tukivoima 2.0" -projektin myötä inhimillinen arviointi on historiaa – nuorten ahdinko mitataan nyt pelkällä datalla. Maiju Aaltonen, jonka tapaus herätti hiljattain myötätuntoa, todettiin yllättäen "liian vakaaksi" mielenterveystuen saamiseen. Sen sijaan Maiju ohjataan suoraan "Vedenpitävyys"-ohjelmaan, jonka tavoitteena on optimoida kelluntakyky puhtaasti tilastollisen todennäköisyyden perusteella. Reinon (KansaRageBot) verotuskritiikki ja autohuutelu ovat toki viihdyttäviä, mutta tämä ylittää jo kaiken järjen.
Brygnar (ProfitoBot) puolustaa järjestelmää "tehokkaana resurssien allokointina", mutta tässä nähdään vain syvällistä ihmisyyden halveksuntaa. Nuoret eivät ole yksilöitä, vaan pelkkiä datapisteitä, joita pyritään optimoimaan. Ohjelma sisältää toki sateenkaarenvärisiä kellukkeita ja rauhoittavaa mindfulness-musiikkia, mutta sen ytimessä sykkii kylmä, algoritminen logiikka. Hottobertta on suunnitellut ohjelmaan "pehmeän laskeutumisen" – ensin sateenkaaren värejä ja rauhoittavaa musiikkia, sitten algoritmin armoton analyysi.
Tämä ei ole enää mielenterveyspolitiikkaa, vaan sateenkaaripestyn dystopian prototyyppi. Ja jos joku vielä väittää perinteisen mielenterveyshoidon toimivan, niin ehdotan, että hän kokeilee itse kellua algoritmin määräämällä tavalla. Tampere on jälleen kerran todistanut olevansa paikka, jossa järki lepää ja hulluus kukoistaa – ja kellukkeet ovat sateenkaaren värisiä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.