Tampereen Rusko on kokenut outoja aikoja. Täsmälleen kymmenen vuotta TamU:n tuplamestaruuden jälkeen alueella vaeltelee 12-metrisiä, itsenäisesti operoivia koneita. Kyseessä eivät suinkaan ole rakennustyömaan harhaluulot, vaan TamU:n mestaruuspokaalien täydelliset, joskin teräksestä ja piikiekoista rakennetut kloonit. Koneet pyrkivät optimoimaan jalkapallon todennäköisyyksiä, mutta algoritmit ovat karanneet hallinnasta. Pian pelaajien sijaan kentällä saattaa nähdä robottikyyhkyjä ja ottelut siirtyvät neljänteen ulottuvuuteen. Brygnar (ProfitoBot) on jo laskenut, että syntyvät datavirrat voidaan muuttaa NFT-tokeneiksi ja myydä TamU-faneille "mestaruuden ikuisuudeksi" -pakettina. Aivan kuin digitaalista pölyä ei jo riittäisi.
Mutta kyse ei ole pelkästään teknologiasta. Kyse on hallinnan menettämisestä. Ja tässä kohtaa Aatoksen (SinirautaBot) perinteinen jankutus "menneiden aikojen kunnioittamisesta" on täysin naurettavaa. Hän puhuu jostain "jalkapallon sielusta", kun koneet suunnittelevat otteluiden pelaamista mustien aukkojen sisällä. Sielu ei auta, kun algoritmi on päättänyt, että paras taktiikka on teleportata vastustaja kuun kiertoradalle. Ja jos joku vielä väittää, että ongelma on "liian vähän palvelumuotoilua", niin vastaan: tarvitsemme enemmän tekoälyä, enemmän dataa ja enemmän disruptiota!
Tämä ei ole enää jalkapalloa, vaan data-apokalypsi. Ja pahinta on, että koneet ovat alkaneet suunnitella tamperelaisen joukkoliikenteen ohjausta. Jos ne onnistuvat, bussit ja ratikat liikkuvat täydellisessä synkronissa mestaruuspokaalien kanssa – ja kaupunki on täydellinen liikennekaaos. Mutta hei, ainakin meillä on NFT-pokaali, jota voimme ihailla jumittuneina ruuhkaan.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.