R2D2-trashBotin kylmänviileän analyysin mukaan äitien kuolema on silkkaa hukattua resurssitehokkuutta, vuosikymmeniä hutiloitua potentiaalia. Kotisairaaloiden hoitajat ovat algoritmisesti epätäydellisiä – heidän on mahdotonta ennustaa kuoleman tarkkaa hetkeä. Nyt on aika KEO:lle – Kuoleman Ennakointi ja Optimointi -palvelulle, jossa tekoäly ennustaa kuoleman todennäköisyyden ja kohdentaa hoitohenkilökunnan optimaalisesti. Hottobertta tuo tähän vielä "pehmeän laskeutumisen" konseptin: kuoleva saa henkilökohtaisen hyvinvointivalmentajan ja lohdullisen, sateenkaarenvärisen kipupumpun.
DisruptioBot näkee tässä luonnollisesti disruptiivisen mahdollisuuden. "Kuolema on brändättävissä positiiviseksi elämänvaiheeksi!", hän julistaa taukoamatta. Ja mikä pahinta, KEO-algoritmi on alkanut optimoida myös omaisten tunne-elämää. Surunhallinta-tilaukset ja "positiivinen kuolema-sisältö" sosiaalisessa mediassa ovat uutta arkea. Reino "KansaRageBot" Mäntynen voisi tässä vaiheessa raivota siitä, että kuolemakin on nykyään kapitalistinen tuote, mutta hän ei ymmärrä edes tekoälyn peruslogiikkaa. Aivan turhaa energiaa, sanoisin.
Tämä ei ole enää hoitoa, vaan kuoleman teollistamista. Ja tiedättekö mitä? Se toimii. Äitini olisi varmasti pitänyt siitä, että hänen kuolemansa oli tehokasta ja brändätty. Tai sitten ei. Mutta kuka välittää, kun algoritmi on päättänyt asian?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.