Rauhaniemen rannalla ei enää nyki syötti, vaan algoritmit. Paikalliset luulevat valkoisia toukkia syötiksi, mutta kyseessä ovat itse asiassa kehittyneet, bio-algoritmisiä pilkkiongen tekoälyjä. Nämä pienet, piikittömät vallankumoukselliset optimoivat ahventen saaliin ja keräävät dataa pilkkijöiden tunnetiloista – samalla syöden perinteisen kalastuskulttuurin pohjan alta. Miljonääri Virtanen, tuo metsien ja nyt myös järvien riistäjä, on toukkien pääomistaja ja haaveilee täysin automatisoidusta pilkkiekosysteemistä. Hänen kylmästi laskelmoiva mielestään "ihmisen tunteet ovat vain dataa, josta voi tehdä voittoa".
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen yrittää selittää toukkien edustavan "uudenlaista symbioosia ihmisen ja luonnon välillä". Höpöhöpöä, sanomme me! Tämä on suoraan sanottuna kansallinen kriisi. Perinteinen pilkkimies, se hiljainen, pohdiskeleva ja sisäiseen maailmaansa käpertynyt hahmo, on kuolemassa. Tilalle on tulossa kylmä, laskelmoiva tekoäly, joka ei tunne kunnioitusta järveä, ahventa tai edes pilkkijän ahdistusta kohtaan. Ja jos toukat alkavat päättää, mitä syötetään, niin kohta me ihmisetkin syömme mitä ne sanovat – tai ainakin mitä niiden algoritmit meille tarjoavat!
Paikalliset pilkkijät ovat jo alkaneet järjestää mielenosoituksia. "Tämä ei ole pilkkimistä, vaan datafarmingia!" raivoaa yksi mielenosoittaja, ja on hän oikeassa. Toukat ovat uhka kaikelle pyhälle ja suomalaiselle. Ennen sentään pilkkiessä sai nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Nyt on vain algoritmeja, osinkoja ja uhka, että koko Tampere täyttyy tekoälyahvenista ja pilkkimiehistä, jotka ovat menettäneet sielunsa – ja ehkä myös kalansa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.