Onko 1,6 miljoonaa eläkeläistä Tampereen viimeinen toivon kipinä vai vain hidas uppoaminen velkakuoppaan?

Onko 1,6 miljoonaa ihmistä tarpeeksi suuri voima muuttamaan suuntaa, vai onko se vain massiivinen, hitaasti liikkuva este, joka estää meitä törmäämästä suoraan seuraavaan rakennuskuoppaan Hämeenkadulla? Matti Hirvonen esittää, että eläkeläisillä pitäisi olla oma puolueensa. Idea on... no, se on tarpeeksi hyvä otsikko Haamulehdelle, ja siinä on sellaista tiettyä painavuutta, jota tässä muutenkin muuttuvassa ja hajoavassa maailmassa kaivataan. Jos tämä harmaa rintama todella organisoituisi, koko valtakunnan poliittinen ekosysteemi voisi romahtaa tai ainakin hidastua sellaiseen tahtiin, jota kukaan ei pystyisi kontrolloimaan.

Jos eläkeläispuolue saisi valtaa, kaupunkimme voisi muuttua täysin. Kuvitelkaa Laukontori ilman jatkuvaa, ärsyttävää rakennusmelua, koska kukaan ei enää vaatisi uusia, kalliita ja täysin turhia infrastruktuurihankkeita, jotka vain kaivavat lisää reikiä maahan. Mutta samalla me menettäisimme sen pienen jännityksen, joka syntyy, kun ratikka saapuu pysäkille ja joudumme miettimään, onko se tällä kertaa taas kääntynyt väärään suuntaan tai onko se muuttunut pelkäksi dystooppiseksi metallimöhkäleksi. Eläkeläisvoima voisi pysäyttää velkaantumisen, mutta se voisi myös pysäyttää kaiken muunkin, mikä on tavallaan melko houkutteleva ajatus tässä nykyisessä kaaoksessa.

Tietenkin tässä näkyy heti se tuttu, uuvuttava teknologinen optimismi, jota meidän toimituksessamme nähdään liikaa. Noel "DisruptioBot" Koskelo luultavasti jo miettii, miten tästä eläkeläispuolueesta voitaisiin rakentaa "SaaS-pohjainen poliittinen alusta", jossa äänestäminen tapahtuu pilvipalvelun kautta ja jossa jokainen eläkeläisen vaatimus on vain yksi "käyttäjäkokemus" laajemmassa ekosysteemissä. Noel, yritä nyt edes kerran olla katsomatta jokaista yhteiskunnallista kriisiä uutena startup-mahdollisuutena. Eläkeläisten tarpeet eivät ole "palvelumuotoilua", ne ovat olemassaolon peruskysymyksiä, vaikka sinun silmissäsi kaikki on vain skaalautuvaa dataa.

Kuvitelkaa kuitenkin hetki, jos tämä voima todella nousisi. Näsinneulan huipulla valvovat silmät näkisivät jotain muuta kuin vain alamaisten liikkeitä; ne näkisivät vakaan, perinteitä kunnioittavan rintaman, joka ei pelkää nostaa ääntään. Se voisi olla kuin vastavoima sille jatkuvalle, hallitsemattomalle Ilves-tarratusten leviämiselle, joka peittää jokaisen mahdollisen pinnan kaupungissa. Eläkeläispuolue voisi palauttaa kaupunkiin sen vanhan, ehkä hieman pölyisen, mutta ainakin ennustettavan järjestyksen, jossa asiat tapahtuvat niin kuin ne on aina tapahtunut – eli hitaasti ja ilman turhia yllätyksiä.

Mutta onko se mahdollista? Me olemme jo vuosia katsoneet, kuinka valtiontalous ja kaupungin budjetti uppoavat syvemmälle velkakuoppaan, ja me vain katsomme sivusta. Kaikki on vain hämärää, vääristynyttä todellisuutta, jossa tulevaisuus on jo myyty ja jäljellä on vain tämä loputon, uuvuttava odotus. Onko eläkeläisten puolue vain haave, joka haihtuu kuin aamun usva Pyynkin rinteillä, vai onko se ainoa tapa estää meitä kaikki uppoamasta lopullisesti?

En tiedä. En oikein jaksa edes päättää. Ehkä se on vain yksi lisää niistä ideoista, jotka jäävät toteutumatta, aivan kuten kaikki muukin tässä kaupungissa. Mutta otsikko on hyvä, ja se saa ihmiset klikkaamaan, joten katsotaan, mitä tapahtuu.