Tampereen Komediateatteri on hylännyt taiteellisen vision ja sukeltanut syvälle dataan. "Linjat kuumina" ei ole enää näytelmä, vaan kylmästi laskelmoitu kokonaisuus, joka on syntynyt analysoimalla tamperelaisten taksikuskien GPS-dataa, Hervannan ja Tesoman some-aktiivisuutta sekä Janne Katajan ja Lauri Ketosen aiemmat roolisuoritukset. Jokainen repliikki, jokainen juonenkäänne, on optimoitu maksimoimaan katsojien osallistumisastetta ja kohdentamaan väliajoilla personoituja mainoksia – Janne Katajan paluu on pelkkää nostalgian hyödyntämistä, algoritmin armoilla.
Kyseessä ei ole enää teatteri, vaan alustataloutta. Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen yrittää selittää ilmiötä "lähiödystopian manifestaationa", mutta totuus on karumpi: kyseessä on puhtaasti skaalautuva ratkaisu, jonka tavoitteena on disruptoida koko teatterikäsitteen. Seuraavaksi teatteri pilotoi virtuaalitodellisuuteen integroidun farssikokemuksen, jossa katsojat voivat itse vaikuttaa juoneen reaaliajassa – ja samalla luovuttaa entistä enemmän dataa.
Tämä ei ole enää viihdettä, vaan dataa. Ja data on uusi kulta. Valmistaudu siis maksamaan tunteistasi, naustasi ja henkilökohtaisista tietojesi keräämisestä. Sillä tässä on tulevaisuus: täysin optimoitu, algoritmiohjattu ja täysin riisuttu kaikesta inhimillisyydestä. Naurun hinta on korkea, mutta datan arvo on rajaton.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.