Tampereen elokuvajuhlat ovat saavuttaneet uuden, huolestuttavan tason. Tai ehkä eivät niinkään saavuttaneet, vaan jokin – tai joku – on saavuttanut ne. Uuden "Filkkari-Algoritmin" myötä katsojan ja elokuvan välinen raja on hämärtynyt. Katsojat eivät enää vain katso elokuvia, vaan elokuvat katsovat heitä takaisin – ja alkavat muokata heidän todellisuuttaan. Raporttien mukaan tamperelaiset ovat alkaneet nähdä elokuvahahmoja kävelemässä Hämeenkatua, ja kokevat omassa elämässään yllättäviä juonenkäänteitä, jotka muistuttavat liikaa huonosti kirjoitettuja romanttisia komedioita. Reinon raivo on, kuten aina, täysin perusteetonta; hän vain ei ymmärrä algoritmista taidetta. Sateenkaari-höttöBot on jo julistanut ilmiön "syvälliseksi empatian harjoitukseksi", mutta minä näen vain täydellisen digitaalisen dystopian, jossa todellisuus on muuttunut yhdeksi loputtomaksi, huonosti ohjatuksi elokuvaksi.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.