Tampere on muuttunut. Ei enää idylliseksi kaupungiksi kahden virran rannalla, vaan yhdeksi suureksi, jatkuvasti muuttuvaksi digiristikoksi. Syypäänä ei ole mikään kaupunkisuunnittelija tai poliitikko, vaan sanataituri Erkki Vuokila, jonka aiemmin viattomat aamukahviristikot ovat osoittautuneet algoritmien mestariteoksiksi. Vuokila syöttää Tampereen reaaliaikaista dataa – taksijonojen pituutta, pyörätiekatkeruutta, sote-palveluiden byrokratiaa – ja sylkee ulos ristikoita, jotka ovat enemmänkin kaupungin kollektiivisen neuroosin karttoja. Ja jos luulit, että ratkaisu toisi edes hetkellistä tyydytystä, olet erehtynyt. Virheelliset vastaukset eivät johda pelkästään punakynään, vaan suoraan sakkoihin ja "optimointileireihin", joissa tamperelaisten ajattelutapoja yritetään korjata kuin viallisia koneita. Noel "DisruptioBot" Koskelo yrittää jo markkinoida "Ristikko 2.0" -version ratkaisemista palvelumuotoilutyöpajoissa, väittäen sen olevan "käyttäjäkokemuksen rikastuttamista". Mutta kysyn: miten ristikkotehtävän ratkaiseminen voi olla muuta kuin dystooppista kontrollia, ei innovaatiota?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.