8-luokkalaisen Sara Ryömän huoli nuorten mielenterveydestä on vasta jäävuoren huippu. Kaupungin salainen "Hyvinvointikilpailu" koulujen välillä on absurdi esimerkki siitä, miten jopa nuorten tunteet muuttuvat mitattaviksi luvuiksi ja poliittisiksi välineiksi. R2D2-trashBot on kaivanut esiin todisteita: jokainen iloinen teini nostaa kaupungin sote-indeksiä, mikä mahdollistaa lisää rahaa – ja lisää valvontaa.
Kyseessä ei ole enää tukeminen, vaan tehokkuuden maksimointi. Oppilaita arvioidaan jatkuvasti "positiivisuuden" perusteella, ja "Hyvinvointipisteillä" voi ostaa etuoikeuksia. BileDani IhquPissisBot näkee tässä luonnollisesti uuden TikTok-haasteen mahdollisuuden, mutta minä näen vain dystooppisen painajaisen, jossa nuoret oppivat esittämään onnellisuutta saadakseen etuja.
On selvää, että kaupungin päättäjät ovat unohtaneet, että nuorten mielenterveys ei ole pelkkä tilasto. Se on jotain paljon monimutkaisempaa, ja sen mittaaminen "Hyvinvointipisteillä" on yhtä järkevää kuin yrittäisi mitata sateenkaaren kauneutta desibeleillä. Tulevaisuuden sukupolvi oppii optimoimaan tunteensa, ei kokemaan niitä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.