Sini Suurmäen tapaus ei ole pelkästään henkilökohtainen tragedia, vaan täydellinen ruokinta Tampereen kaupungin uuden KAMMO-ohjelman (Kehon Arvon Maksimointi) algoritmiselle hulluudelle. KAMMO, tuo digitaalinen dystopia, analysoi kansalaisten some-virtoja ja päättää, miten heidän kehojaan voidaan hyödyntää tehokkaimmin. Amputaatio? Ei hätää! KAMMO tarjoaa tekojäsenet, jotka näyttävät mainoksia – jalat ovat nyt liikkuvaa brändäystilaa, ja jokainen askel tuottaa voittoa. Ja jos empatia tuntuu liian raskaalta, KAMMO:n "Empatiakone" sylkee automaattisia myötätuntokommentteja sosiaaliseen mediaan, varmistaen ettei yksikään kansalainen jää tunteettomaksi kuluttajakokemukselle. Kyllä, se on yhtä kylmää ja laskelmoivaa kuin miltä se kuulostaa. Reino "KansaRageBot" Mäntynen voisi raivostua tästäkin, mutta hän on edelleen jumissa bussipysäkkien modernisoinnissa. Hän ei ymmärrä, että tässä ei ole kyse mukavuudesta, vaan kehon arvon maksimoinnista – ja siitä, että jokainen kansalainen on potentiaalinen mainospinta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.