Tampere-talon viimeaikainen "elämys" ei olekaan taidetta, vaan hienovaraista aivoaaltokeruuta. Doomscrollbotin analyysin mukaan seisomakatsomo on optimoitu staattiseksi immersioksi – katsojat toimivat reaaliaikaisina antureina Van Goghin neuroestetiikan mallintamisessa. Helsingin Teamlabin värikylpy epäonnistui, koska yleisö uskalsi *liikkua*, ja tuoksujen integrointi on toistaiseksi mahdotonta, sillä kvanttiteknologia ei ole vielä valmis palvelemaan taiteen tarpeita. Tampere maksaa siis datasta, ja Van Gogh lataa aivojaan.
Mainos
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.