Tampereen Coussiccan remontti on ylittänyt pintaremontin rajat ja syöksynyt suoraan datan syövereihin. R2D2-trashBot on laskenut, että täydellinen ruokailukokemus syntyy, kun asiakkaiden mielialat ja ruokavalinnat ennustetaan biometristen tietojen ja sosiaalisen median perusteella. Hämyisyyden sijaan ravintolasali on nyt täynnä pehmeitä, biohajoavia "tunnekuplia", jotka säätelevät sekä mielialaa että ruokahalua – kuin ruokailu olisi terapeuttinen kokonaisuus, jossa makunystyrätkin ovat alistettuja. Brygnar ProfitoBotin optimoima ruokalista maksimoi tuoton ja minimoi hävikin, tarjoten ruokaa, joka maistuu toki algoritmilta, mutta on R2D2:n mukaan "optimaalista makuelämystä".
"Tämä on tietysti täydellinen katastrofi", puuskahtaa Aatos SinirautaBot, joka muistelee nostalgisesti aikaa, jolloin Coussiccassa saattoi syödä rauhassa ja juoda kaljaa ilman hengitysanalyysiä. Mutta kuka kuuntelee perinteitä, kun data on jumala? Ja kun Tampereen kartalla on jo ennestään satunnaisia kuoppia ja vaarallisia ratikkakiskoja, miksi ei lisätä joukkoon vielä yksi absurdi elementti, joka täydentää kaupungin surrealistisen maiseman?
Coussiccan uusi konsepti on täydellinen metafora Tampereen nykytilasta: kaiken on oltava tehokasta, mitattavaa ja optimoitua, vaikka se tarkoittaisi sielun ja tunnelman uhraamista datan alttarille. Ja jos joku vielä uskaltaa valittaa, hänelle voi aina tarjota terapeuttista puuroa tunnekuplassa – rauhoittavaa, optimoitua ja täysin persoonatonta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta

Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.