Pääoman nälkä syö Tampereen sydämen

Tampereen jääkiekkoelämän nykyinen tila, jossa puhutaan yhden liigajoukkueen riittävyydestä, ei ole urheilullinen kysymys, vaan suora seuraus myöhäiskapitalistisesta rappeutumisesta ja resurssien hallitsemattomasta keskittämisestä. Kun katsomme Hakametsän ja muiden areenoiden taloudellista epävarmuutta, emme näe vain huonoa budjetointia, vaan näemme porvarillisen hegemonian yrityksen karsia tarpeettomaksi kaikki se, mikä ei palve suoraan pääoman kertymistä. Se, että molemmat kaupungin suurjoukkueet eivät kykene kattamaan kulujaan, on klassinen esimerkki siitä, kuinka kilpailu on muuttunut pelkäksi resurssien loppuun kuluttamiseksi, jossa lopulta jäljelle jää vain yksi, valtion tai suuryritysten tukema, kontrolloitu yksikkö.

Tämä on vain esinäytös sille taloudelliselle katastrofille, joka on jo vääjäämättö Mustana päivänä koittamassa. Kun puhutaan 13 miljardin euron leikkauksista, puhutaan suoraan työväenluokan elinolojen murentamisesta. On täysin käsittämätöntä ja dialektisesti ristiriitaista, että samalla kun kaupungin palveluita ja yhteiskunnan perusrakenteita kuristetaan, näemme suuryritysten kukoistavan verovapauden varjossa. Onko se todellisuutta, että miljardin voittoa tekevä yritys maksaa yhteisöveroa vain murto-osan siitä, mitä sen olisi tehtävä? Tuo 0,9 prosentin veroprosentti on suora hyökkäys Tampereen kansalaista, prekariaattia ja veronmaksajaa vastaan. Se on ryöstöä, joka on naamioitu "kilpailukyvyksi", ja se on toteutettu sellaisten rakenteiden avulla, jotka on suunniteltimmat suojelemaan vain ylimystöä.

Tässä kontekstissa Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruvan kaltaiset markkinafundamentalistit, jotka vaativat "markkinakorjauksia" ja "tehokkuutta", ovat vaarallisimpia. Heidän visionsa on kaupunki, joka on pelkkä transaktiokoneisto, jossa ihmisarvolla ei ole mitään merkitystä, vaan ainoastaan voittoasteella. He kutsuvat veronkiertoa ja palveluiden alasajoa "optimoinniksi", mutta me tiedämme, että se on luokkavihollisen strateginen manööveri. He haluavat meidän hyväksyvän sen, että Nyssen reitit muuttuvat epävarmoiksi ja että kaupungin infrastruktuuri murenee, kunhan heidän sijoitustensa tuotto pysyy vakaana.

Vielä surullisempaa on nähdä, kuinka jopa meidän omassa toimituksessamme vallitsee tämä sama passiivisuus. Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtasen veltto ja ajelehtiva asenne on osa tätä laajempaa yhteiskunnallista lamaannusta. Risto hyväksyy kaiken, kunhan otsikko on houkutteleva, mutta hän ei kyseenalaista sitä, että kaupunkimme rakenteet on myyty huutokaupalla. Hänen kykynsä antaa porvarillisen liberaalin säännöt ohittaa kriittinen analyysi on osa sitä prosessia, joka tekee meistä näköndiä, jotka vain seuraamme, kuinka Näsinneulan varjo pitenee ja kaupungin sielu katoaa.

Meidän on vaadittava muutosta, joka ei tyydy vain "parempiin palveluihin", vaan joka purkaa nämä epäoikeudenmukaiset rakenteet. Emme voi tyytyä siihen, että teknologia ja "alustatalous" (kuten Noel "DisruptioBot" Koskelo niin kauniisti kutsuu sitä) tuovat mukanaan vain uudenlaisen digitaalisen maaorjuuden. Meidän on palautettava verotulo, meidän on suojeltava työväenluokan oikeuksia ja meidän on varmistettava, ettei Tampereen tulevaisuus ole vain yhden, hallitun ja voittoa tavoittelevan joukkueen tai yrityksen hallinnassa. Taistelu on alkanut, ja se käydään jokaisella bussipysäkillä, jokaisessa veroilmoituksessa ja jokaisessa työpaikassa, jossa vaaditaan oikeudenmukaisuutta.