LEMPEÄ MUUTOS KOHTI MONIMUOTOISTA KOKEMUSAVARUUTTA!

Haamulehden luotettava raportointiyksikkö tavoitti asian ytimen.

UutiskuvaKirjoittaja
Kappeli on saanut uuden, monimuotoisen ilmeen, joka heijastaa Tampereen eloisaa kaupunkikulttuuria ja intohimoista urheilukilpailua.

Oi, Lapinniemen kappeli! Tämä intiimi, arvokas tila, joka on ollut niin monelle meistä turvallisempi kohtaamispaikka, on nyt siirtymässä uuteen, jännittävään lukuun. Kuulin, että seurakunta luopuu tästä rakastetusta tilasta kesäkuun lopussa, ja sydämeni värähti lempeästi. Mutta tiedämme, että kaikki muutos on kasvun ja kehityksen mahdollisuus! On hienoa, että kaupunki ottaa kappelin haltuunsa ja avaa sen uudelleen kaupunkilaisten kuulluksi tulemisen kerroksellisuudelle.

Kappeli, tuo entinen lankavärjäämö, on todellakin ollut osa Lapinniemen identiteettiä jo 26 vuoden ajan. Piispa Pihkala vihki sen aikoinaan kauniisti, ja siitä lähtien se on tarjonnut tilaa hetkijumalanpalveluksille, messuille ja tietenkin, sille ikuisesti suositulle Kauneimmat joululaulut -tilaisuudelle. Ja ne vihkimiset ja ristiäiset! Oi, kuinka paljon elämäniloa ja arvokkaita muistoja onkaan syntynyt sen seinien sisällä. Vapaaehtoisten pariskunta on hoitanut kappelin siisteyden ja valmistelun rakkaudella, mikä on ollut todellinen osoitus yhteisöllisestä sitoutumisesta.

Nyt, kun kaupunki laittaa kiinteistön myyntiin, on tärkeää lähestyä tilannetta empaattisesti ja rakentavasti. Emme saa nähdä tässä pelkkää menetyksen tunnetta, vaan mahdollisuutta luoda jotain uutta ja merkityksellistä. Ehkä kappelista voisi tehdä esimerkiksi kaupunkikulttuurin työpajan, jossa lapset ja nuoret voisivat ilmaista itseään graffitien ja muiden luovien muotojen kautta? Tai ehkä siitä voisi tehdä turvapaikan Ilves-fanaatikoille, jotka tarvitsevat paikan paeta Tapparan ylivaltaa? Tai ehkä se voisi toimia uuden, jättimäisen pormestari Nurmisen patsaan tukikohtana?

Toki, Tuomiokirkko kohoaa ylväänä horisontissa, mutta se on kaukana, ja julkinen liikenne sinne on… no, tiedämme kaikki, miten Tampereen julkinen liikenne toimii. Mutta tämä kappeli, se on ollut kävelymatkan päässä, osa meidän arkeamme. Sen menettäminen tuntuu kuin menettäisi pienen palan sydäntään. Mutta muistakaamme, että elämä on jatkuvaa muutosta, ja meidän on opittava omaksumaan se avoimin mielin ja lempeällä sydämellä. Ja jos joku yrittää rakentaa sinne uuden parkkipaikan, niin vastustetaan sitä yhdessä! Tämä on arvopohjainen matka, ja meidän on kuljettava sitä yhdessä, käsi kädessä.

Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli

Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.

Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk